Eläinsuojeluyhdistysten kummit tekee tärkeää työtä suurella sydämellä
- Nuoret
- Senni Kaavinen
Jäsenyhdistystyö antaa paljon, ja onnistuneet tapahtumat auttavat jaksamaan. Eläinsuojeluyhdistysten Kummit ry:ssä tiedetään, että aktiivisille jäsenille löytyy aina puuhaa.
Eläinsuojeluyhdistysten Kummit ry on SEYn jäsenyhdistys, joka edistää eläinsuojelua, eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua sekä auttaa muita suomalaisia eläinsuojeluyhdistyksiä muun muassa lahjoituksilla ja talkootyövoimalla. Yhdistyksessä on noin 160 jäsentä, joista parikymmentä on aktiivisesti toiminnassa mukana.
Monet yhdistyksen jäsenet ovat olleet mukana yhdistyksen alkuajoista asti, kuten ovat myös perustajajäsen Tea Lamberg, joka toimii yhdistyksen puheenjohtajana, sekä toinen perustajajäsen Myra Magnusson, joka toimii yhdistyksen tiedottajana.
Teaa, Myraa sekä muitakin Eläinsuojeluyhdistyksen Kummien perustajajäseniä yhdistää eläinrakkaus ja halu aktiivisesti parantaa eläinten asemaa.
– Jos miettii, miksi itse on aikoinaan tämmöiseen ryhtynyt, niin kyllähän se sieltä eläinrakkaudesta lähtee. Eläimillä ei ole mahdollisuutta itse ajaa omia asioitaan, niin sitten jonkun muun täytyy tehdä se niiden puolesta, toteaa Myra.
– Onneksi päädyin tällaisten aktiivisten ihmisten kanssa yhteen. Yhteisten intressien myötä päätimme perustaa tämän yhdistyksen.
Yhdistys, johon aika riittää
Tea ja Myra ovat alun perin tavanneet Ompelukerho-nimisessä rekisteröimättömässä yhdistyksessä, joka toimi Forssan seudulla. Yhdistyksessä tehtiin esimerkiksi varainhankintaa löytöeläinten vastaanottopaikoille.
– Kun emme Helsingin porukalla päässeet Forssaan kokouksiin, päädyimme sitten perustamaan oman yhdistyksen. Ajateltiin, että haluamme tehdä sellaisen yhdistyksen, johon meidän aika riittää, jotta ei ahdistuta ja lopeteta, koska ollaan heti ihan burnoutissa. Nyt tätä ollaan tehty 13 vuotta, Tea kertoo.
Burnoutin välttäminen onkin varmasti tärkeää, sillä yhdistyksen pyörittäminen vaatii paljon monenlaista tekemistä.
– Puheenjohtajan tehtävään kuuluu pitää kasassa kaikkia yhdistyksen hallinnan lankoja eli tehdä kaikki muistiinpanot, järjestää kokoukset ja tehdä listaukset päätöksistä seuraavia kokouksia varten. Itse olen osallistunut aika paljon kaikenlaiseen, eli olen myös mukana livetapahtumissa ja myös mukana järjestämässä niitä. Osallistun oikeastaan kaikkeen yhdistyksen toimintaan, Tea kertoo.
Tiedottajan pestiin taas kuuluu kaikki, mikä ikinä yhdistyksessä voi liittyä tiedottamiseen ja viestintään sekä markkinointiinkin.
– Kirjoitan blogeja, esitteitä, haastatteluja ja tämäntyyppistä. Nettisivujen ylläpitoa, uutiskirjeiden kokoamista, somepäivityksiä sekä lehdistötiedotteita, Myra sanoo.
Tekemisestä ei varmasti tule yhdistystä pyörittäessä pulaa. Mutta miten tämän kaiken pystyy sovittamaan oman päivätyön rinnalle?
– Riippuu aika lailla siitä, mitä on työn alla ja miten haluaa omia päiviänsä järjestää. Olen itse pyrkinyt jakamaan niin, että mulla on usein vaikka sunnuntai sellainen päivä, että olen keskittynyt yhdistyksen hommiin, Myra kertoo.
Tea jaksottaa tekemistään hieman eri tavalla.
– Hoidan paljon sähköpostia, ja mulle tulee niitä lähes päivittäin. Niihin pyrin vastaamaan mahdollisimman pian. Sellaista on jatkuvasti, ja sitten ajoittain on noita tapahtumia, jotka monesti kasaantuvat samalle ajalle, ja silloin on kiirettä. Kesä on yleensä pidetty vähän vapaana.
– On tosi tärkeää huolehtia omasta jaksamisesta ja riittävästä vapaa-ajasta, jos tekee vapaaehtoistyötä ansiotyön lisäksi. Jos sulla on vaikka niitä omia eläimiä, niin muistat myös niitä huomioida, Myra lisää.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Onnistuneet tapahtumat motivoivat
Helppoa työ ei varmasti ole, mutta Tea ja Myra ovat yhä täydellä sydämellä mukana toiminnassa. Motivaatiota pitää yhä yllä onnistuneet tapahtumat ja edistyksen näkeminen toiminnassa.
– En ole ainakaan vieläkään lakannut olemasta innostunut. Aina kun on ollut esimerkiksi kissojen leikkautustapahtuma, niin aina on tosi hyvä mieli sen loputtua. Miettii, että voi vitsi taas saatiin järjestettyä tämmöinenkin hyvä asia. Se saa jatkamaan, Tea sanoo.
– Kyllä se on näin, että lopputulos saa aina uudelleen innostumaan. Oli myös tosi kiva silloin, kun meidän yhdistys täytti 10 vuotta, että kerättiin statistiikkaa siitä, mitä oltiin saatu aikaiseksi meidän kymmenen ensimmäisen vuoden aikana. Kuinka monta kissaa oli leikkautettu ja kuinka monta eläintä sirutettu. Olihan se tosi kiva nähdä niitä lukuja, että oikeasti näin moniin asioihin me ollaan nyt sitten vaikutettu. Ja ei muuta kuin eteenpäin sitten vaikuttamaan edelleenkin, Myra jatkaa.
Tea kertoo, että ennen yhdistyksen perustamista hän oli väsynyt selittämään kissojen pissavaivoista jatkuvasti ihmisille.
– Saatiin sitten kirjoitettua semmoinen kissojen pissavaivaesite yhden eläinlääkärin kanssa. Siitä tuli tosi hyvää palautetta, ja sitä käsittääkseni edelleen on jaossa monessa paikassa. Silloin alkuun se oli tosi tärkeä lappunen esimerkiksi tapahtumissa. Ihmiset katsoivat sieltä, että hei minä otan tämän paperin, tämä minua kiinnostaa. Kaikkea tämmöistä on todella mahtavaa saada aikaiseksi, Tea muistelee.
Haaveissa lisää empatiaa eläimiä kohtaan
Eläinten oloihin tehtäviä parannuksia tuntuu olevan loputtomasti, ja vielä on hirveästi työtä tehtävänä muutosten eteen. Asiat tuntuvat edistyvän monesti harmillisen hitaasti, mutta aina jostain on lähdettävä liikkeelle. Mihin asioihin Tea ja Myra haluaisivat vaikuttaa juuri nyt?
– Jos nyt yhden asian sanon, mikä on ollut lähellä meidän yhdistyksen toimintaa, niin on kissa-asiat, eli toivoisin parannusta kissojen arvostukseen, elämänlaatuun ja elämiseen yleensä. Toivoisin sitä sirutuspakkoa, joka nyt näillä näkymin on tulossakin, ja rekisteröintipakkoa. Toivoisin, että vapaana ulkoilevat kissat, kun ne eivät varmaankaan tässä ihan heti tule loppumaan, niin olisivat edes leikattuja eli jonkinnäköinen velvoite ihmisille leikata kissat, jotka ulkoilevat vapaasti, Tea jatkaa hetken miettimisen jälkeen.
Myra toivoo, että jokainen ihminen ymmärtäisi, että jokainen eläin on tunteva ja ikävässä tapauksessa kärsivä olento.
– Että olisi sitä empatiaa myös muita lajeja kohtaan. Semmoista kun löytyisi, niin varmasti moni asia olisi paremmin lähtien ihan jo siitä oman eläimen kohtelusta, Myra pohtii.
Tea huomauttaa, että jokaisen tärkein eläinsuojeluteko on se, että hoitaa omia eläimiään mahdollisimman hyvin.
– Ja kohtelee myös näkemiänsä muita kuten luonnonvaraisia eläimiä hyvin ja mahdollisimman vähän, jos eläin ei ole avun tarpeessa, Tea jatkaa.
Uusille jäsenille on aina tilaa
Tea ja Myra pystyvät suhtautumaan työn edistymiseen myös positiivisesti. Tea odottaa, että eläinten hyvinvointiin liittyvä lainsäädäntö kehittyy positiivisesti.
– On myös niin, että ne asiat edistyvät, vaikkakin pikkuhiljaa. Toisissa asioissa toki toivottoman hitaasti, mutta ne silti tapahtuvat. Olen esimerkiksi laittanut salaiseksi toiveekseni, että sinä aikana, kun minä elän, loppuisi eläintenpito jostain ruumiinosasta kytkettynä 24/7. Että olisi oikeasti mahdollisuus myös tuotantoeläimillä liikkua muutenkin kuin nousta seisomaan ja mennä makaamaan, Tea sanoo.
Työtä kuitenkin täytyy yhä tehdä eläinten hyväksi, ja myös Eläinsuojeluyhdistyksen Kummit ry tarvitsee jatkuvasti ihmisiä mukaan toimintaan. Myra kertoo monista tavoista, miten pystyy osallistumaan ja auttamaan yhdistyksen toimintaa.
– Aika pienillä tavoilla pääsee jo liikkeelle. Esimerkiksi jo ihan sillä, että lähtee seuraamaan eläinsuojeluyhdistysten somekanavia sekä tykkää ja jakaa niiden postauksia. Siitä on jo iso apu yhdistykselle. Jos kiinnostuu toiminnasta, kannattaa liittyä jäseneksi ja tulla aktiivina mukaan toimintaan. Silloin pääsee juttelemaan, minkälaisesta toiminnasta itse olisi kiinnostunut, ja sitten sellaista toimintaa varmasti yritetään järjestää. Hyvistä valokuvista on myös aina pulaa. Nuoret ovat todella hyviä ottamaan kuvia ja tekemään videoita, eli jos sellaisista asioista kiinnostuu, niin voi tulla rohkeasti mukaan. Tervetuloa!
Tea muistuttaa vielä nuoria eläinten ystäviä tärkeästä seikasta.
– Meille pääsee alle 18-vuotiaana aktiivijäseneksi ilman, että tarvitsee maksaa jäsenmaksua, hän vinkkaa.
Kommentit