Miksi rakastamme rakkaamme hengiltä?

Lemmikkieläinten ja hevosten liikalihavuudesta on tullut yksi suurimmista eläintemme hyvinvointiongelmista. Eläinlääkärit arvioivat, että jopa 40 prosenttia länsimaisista harrastushevosista on liikalihavia. Koirien kohdalla taas on esitetty arvio, jonka mukaan joka kolmas koira on ylipainoinen ja joka viides sairaalloisen lihava.

Lihavat on lepposia, sanotaan. Oman perheenjäsenlemmikin kasvava ympärysmitta jää helposti huomaamatta eikä lihavuuden todellisia seurauksia eläimelle välttämättä ymmärretä. Ylipaino aiheuttaa eläimille kärsimystä ja lyhentää niiden elinikää. Ylipainoisen eläimen raajat ja verenkiertoelimistö rasittuvat ja nivelrikkoriski kasvaa. Pahimmassa tapauksessa liikuntakyvyn vaikeutumisen vuoksi moni käyttäytymistarve jää toteutumatta ja myös eläimen henkinen hyvinvointi romahtaa.

Ihmiset näkevät eläimen yhä pyöristyvän ulkomuodon usein sympaattisena ja samaistuttavana. Ehkä tärkein syy lisääntyvälle lihavuudelle on kuitenkin se, että me ihmiset haluamme tehdä eläimet onnellisiksi, ja ainoa tapa, jolla osaamme niitä hemmotella, on herkkujen tarjoaminen. Herkkupalojen antaminen on meille tapa osoittaa hoivaa, välittämistä ja kiintymystä. Miten tyydyttävää onkaan tarjota himoittu ja haluttu herkku, jota koira tai kissa innosta täristen odottaa. Miten paljon niitä rakastammekaan ja miten paljon ne meitä.

Se, mikä on ihmiselle nautinnollista, ei välttämättä ole sitä eläimelle. Ääriesimerkki ihmisten hyväntahtoisesta hölmöydestä on luonnonvaraisten ja eläintarhaeläinten ruokkiminen niille täysin sopimattomilla herkuilla. Aaseille syötetään juustonaksuja, oraville irtokarkkeja, hevosille makkaravoileipiä ja sorsille pullaa. Ongelma on maailmanlaajuinen. ”It comes from a good place”, sanotaan, mutta hyvä tarkoitus ei lohduta sairasta eläintä.

On erinomaista, että ihmiset haluavat tuottaa eläimille iloa. Eläinten hyvinvointi muodostuu terveyden, toimintakyvyn, lajinomaisen käyttäytymisen ja hyvän kohtelun lisäksi myös positiivisista tuntemuksista ja kokemuksista. Vaikka ajatus herkuista on meille houkutteleva, eläimiä ilahduttavat toiset asiat usein enemmän. Sisäkissa saa iloa saalistusleikeistä, koira tulee tyytyväiseksi perusteellisesta haistelulenkistä tai mutakuopan kaivamisesta ja hevonen saa elämäänsä uutta sisältöä leikkiessään jumppapallolla tai autonrenkaalla.

Lajintuntemus on eläinten ystävän avaintaito. Se auttaa meitä olemaan parempia ihmisiä eläimille. Tänä syksynä Eläinten viikolla SEY paneutuu erityisesti hevosten elämänlaadun parantamiseen. Lisää aiheesta voi lukea tästä lehdestä tai osoitteesta hevostieto.fi.

Oikein hyvää Eläinten viikkoa!

Maria

P.S. Kokonaan toinen todellisuutensa on tuotantoeläimillä, jotka elävät lohduttoman virikeköyhässä ympäristössä. Niiden elämänlaadun parantamiseksi tarvitaan selkeitä parannuksia lainsäädäntöömme ja muutoksia kulutustottumuksiimme. Oletko jo allekirjoittanut vetoomuksen eläinsuojelulain uudistamiseksi osoitteessa eläinlaki.fi?

hevonen eläinten viikko hyvinvointi koira eläinlaki

Kommentit