Lentäen kotiin
On vuosi 2014 ja selaan Facebookia ajankuluksi, kun silmiini osuu ystäväni jakama ilmoitus. Kreetalainen koira etsii uutta kotia traumaattisten kokemusten jälkeen. Pysähdyn ja jään lukemaan ilmoitusta. Pieni koira, kaukana Kreetan saarella. Koiraan oli kyllästytty ja se oli päätetty lopettaa ampumalla sitä päähän ja heittämällä se joen pientareelle. Onneksi eräs koirien turvataloa pyörittävä nainen löysi koiran ajoissa, otti vielä elossa olevan pikkuisen mukaansa ja toimitti eläinlääkäriin. Niin alkoi Lillyn toipuminen.
Kaksi kuukautta tapahtuneen jälkeen Lilly oli parantunut niin, että adoptio tuli mahdolliseksi. Koirasta tehtiin kuvallinen ilmoitus, jonka tämä Kreetalla asuva ystäväni jakoi. Siinä minä sitten luin koiran uskomatonta selviytymistarinaa ja tunne siitä, että tämä koira on minun, kasvoi kasvamistaan. Kirjoitin ystävälleni asiasta ja mietimme, kuinka ihmeessä voisin saada Lilyn tänne, kotiinsa.
Useiden tahojen avulla ja pitkäjänteisellä yhteistyöllä saimme kaiken tarvittavan hoidettua ja me ajoimme 320 kilometriä Helsinkiin ja lentokentälle tyttöä vastaan. Siitä alkoi yhteinen elämämme. Lilly sai uudeksi nimekseen Lita, koska yksi Lilli jo laumastamme löytyi. Se yhteys, mikä minulla on tämän koiran kanssa, on jotain sanoinkuvaamatonta. Sitä ei pysty selittämään. Se vain on.
Lita on minun koirani. Se on niin kaunis, vaikka toinen silmä ja osa toista korvaa on poissa. Se on uskollisin ja paras ystäväni. Se on perheemme jäsen ja se on kotona.
Nimimerkki Lita
Kommentit