Eläinsuojeluyhdistykseltä­ vaaditaan neuvottelu­taitoja ja pelisilmää

  • SEY
  • Heli Mustonen
Oulaisten seudun eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Merja Rautio iloitsee, että ihmiset ovat alkaneet entistä useammin merkitä eläinsuojeluyhdistyksen julkaisuihin, kun Facebook-ryhmissä keskustellaan eläimiin liittyvästä pulmasta.

Oulaisten seudun eläinsuojeluyhdistyksen ensimmäinen sijaiskissa viitoitti ­muille tietä. Pienellä paikkakunnalla toimiva eläinsuojeluyhdistys pyrkii välttämään ­turhaa vastakkainasettelua.

Maailma kaipaa esikuvia. Ja aivan selvästi Oulaisten seudun eläinsuojeluyhdistys tarvitsi Mosse-kissan tapaisen ranttalipojan ensimmäiseksi sijaiskissakseen. Mosse loi nimittäin uskoa siihen, että vallattomastakin kollista saadaan hyvä lapsiperhekissa.

Yhdistyksen puheenjohtaja Merja Rautio muistelee Mossea lämpimästi, vaikka haavereilta ei säästytty ensi tapaamisella.

– Se haettiin, kun omistaja itse pyysi apua. Mosse ei ollut tottunut käsittelyyn ja laittoikin ranttaliksi yksivuotiaan kollin voimalla, kun se yritettiin ottaa kiinni yksiöstä kuljetuskoppaan. Sain haavat käsivarteeni ja yksi kylpypyyhe repeytyi riekaleiksi. Ajoimme suoraan eläinlääkärille kastraatioon ja sitten nukkuvan kissan kanssa kotiin, Rautio kertoo.

Mossen tarinalla oli onnellinen loppu. Se sopeutui lapsiperheeseen ällistyttävän nopeasti. Leikattuna se rauhoittui kunnon kotipojaksi, jonka lempihommia oli oudoissa asennoissa löhöily.

Onnistumiset auttavat jaksamaan, vaikka pieni eläinsuojeluyhdistys kaipaakin lisää jäseniä.

– Mosse sai huolehtivan kodin muutaman viikon jälkeen, vaikka moni ennusti, ettei aikuiselle kissalle noin vain löydetä uutta kotia.Tästä saimme rohkeutta jatkaa sijaiskotihommia, Merja Rautio kertoo.

Eläinten pelastamiset jäävät mieleen

Yhdistyksen varapuheenjohtaja Sanna Koski sanoo, että monta muutakin eläinten pelastamista on jäänyt mieleen. Yksi tarinoista on ihan tuore: viime kesänä emokissa ja sen kuusi pentua päätyivät yhdistyksen hoiviin.

– Yhdistykselle tuli ilmoitus erään tontin omistajalta, että pihalta löytyi kissaperhe, eikä kukaan naapurustossa tunnista emoa tai pentuja. Pennut olivat löydettäessä juuri avanneet silmänsä. Emoa luultiin puolivilliksi, koska se oli niin arka, että se jouduttiin loukuttamaan kiinni, Koski kertoo.

Sijaiskotiin siirrettäessä koko kissaperheessä oli ötököitä, ja emon pitkä turkki oli huopunut selästä. Emo alkoi kuitenkin nopeasti näyttää kesyyntymisen merkkejä. Kävi selväksi, että se oli ollut ainakin jossain vaiheessa kotikissana.

– Pennut saivat kasvaa sisällä, emo on päässyt panssaristaan ja osa pennuista oli heinäkuun lopulla jo varattu. Oli hienoa seurata emossa tapahtunutta muutosta.

Luonnonvaraisista eläimistä Sanna Koskelle on jäänyt mieleen joutsen, josta tuli ilmoitus 30 asteen pakkasella.

– Joki oli jäätymässä umpeen, eikä pienestä sulapaikasta riittänyt ruokaa pohjoiseen jääneelle joutsenelle. Ruokimme sitä ilmoittajan kanssa sitten yhdessä, kun olimme saaneet ohjeet sopivasta lisäruoasta. Joutsen selvisi sulassa jokipaikassaan kevääseen asti hengissä.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Pörri Pehmotassu on yksi yhdistyksen kautta uuden kodin löytäneistä.

Yhteistyötä ja diplomatiaa

Noin 7 000 asukkaan Oulainen sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla. Yhdistyksen toiminta-alueeseen kuuluu myös pieni naapurikunta Merijärvi.

Yhdistyksen toimintaympäristö poikkeaa siis monista isoista kaupungeista. Merijärvellä noin 30 prosenttia työikäisistä saa elantonsa maa-, metsä- ja kalataloudesta. Sekä Oulainen että Merijärvi sijaitsevat turkistarhausalueen laitamilla.

Yhdistyksen puheenjohtaja sanoo, että erityispiirteet on otettu yhdistyksessä huomioon.

– On pakko välttää vastakkainasettelua. Turkistarhaus on tällä seudulla iso työllistäjä, samoin maitotalous. Monella yhdistyksen jäsenistä on perhetuttuja ja sukulaisia töissä näissä paikoissa. Yhdistyksen toiminta voidaan helposti mieltää ”kaupunkilaisten hömpötykseksi”, jos lähestymme ihmisiä väärällä tavalla, Merja Rautio sanoo.

”Haluamme olla neuvova ja auttava taho ja rakentaa luottamusta, emmekä­ puuttua kenenkään ­itsemääräämisoikeuteen.”

Viimeisten 20 vuoden aikana mielipiteet ovat Raution mukaan muokkautuneet ja yhteistyötä on entistä helpompaa tehdä.

– Mehän haluamme olla neuvova ja auttava taho ja rakentaa luottamusta, emmekä puuttua kenenkään itsemääräämisoikeuteen. Ehkä tämän ansiosta on menty avoimempaan suuntaan ja meihin on alettu suhtautua myönteisemmin. Entistä useammin esimerkiksi kissapopulaatiosta ilmoitetaan meille sen sijaan, että naapurista hälytettäisiin ampuja paikalle, hän sanoo.

Luottamuksen rakentaminen tärkeää

Merja Rautio sanoo, että yhdistyksen parhaat onnistumiset ovat niitä hetkiä, kun yhdistysväki on ollut yhteydessä johonkin paikkaan huolestuneiden yhteydenottojen perusteella.

– Ollaan saatu ihmiset siellä ymmärtämään omat rajansa ja pyytämään apua. Se kertoo siitä, että olemme saaneet rakennettua luottamusta meihin. Iloa tuottaa myös se, kun saadaan järjestettyä pikaisesti sijaiskoti pulassa oleville kissoille. Tai, että ihmiset paikallisissa Facebook-ryhmissä tägäävät meidät, kun tulee eläimiin liittyvä pulma.

Rautio listaa viisi asiaa, jotka saavat aktiivit jaksamaan vapaaehtoista työtä yhdistyksessä.

– Hyvän lopputuloksen saaneet tapaukset. Roisi huumorintaju. Avoin keskustelu asioista. Rennot kokoukset kahvitteluineen jälkipurkuna hankalien tapausten jälkeen. Realistinen asenne.

Tarve uusista jäsenistä on tälläkin hetkellä iso.

– Lisää jäseniä todella kaivataan, tarvitsemme joukkoomme monella tavalla eläinsuojelutyöstä kiinnostuneita ihmisiä.

LUE LISÄÄ: Pieksämäelle liikuteltava eläintalo testamentin avulla

LUE LISÄÄ: Onnistumiset auttavat jaksamaan – Kissakriisi ja koronavuoden haasteet pitävät eläinsuojeluyhdistyksen kiireisenä

Oulaisten seudun eläinsuojeluyhdistys

Perustamisvuosi: 1969

Toiminta-alue: Oulainen ja Merijärvi

Jäsenmäärä: 40–50 jäsentä, joista noin 10 aktiivisia.

eläinsuojelu jäsenyhdistys kissapopulaatio Oulaisten seudun eläinsuojeluyhdistys

Kommentit

Luetuimmat julkaisut