66 kissaa, joista kaikki selvisivät

• Meiltä
• 28.9.2016
• Riikka Ala-Hulkko

Monen kissan unelmapaikka on vanha maatila, josta varsinainen viljelytoiminta on loppunut, mutta hiiret ovat pysyvä riesa. Kun vapaana liikkuvat leikkaamattomat kissat pääsevät tällaisille ruoka-apajille, ne nopeasti täyttävät maan pienillä pennuilla. Niin tässäkin tapauksessa.

Kun Pirkanmaan Eläinsuojeluyhdistys PESU ry aloitti projektin tilalla, kissoja löytyi käytännössä joka paikasta: kaikista piharakennuksista ja myös naapureiden tonteilta paljastui pesiä pentuineen. Aiempina vuosina yksityishenkilöt ja yhdistykset olivat hakeneet paikalta lähinnä kissanpentuja, mikä oli käytännössä vain pahentanut tilannetta: pahimmat pentukoneet tekivät jälkeläisiä hurjalla tahdilla, useita pentueita vuodessa.

Ensimmäisenä syksynä kissoja haettiin neljäkymmentä, valtaosa emoja pentuineen. Paikan päältä tulleilla kissoilla oli monenlaisia kissalaumojen yleisimpiä vitsauksia: kavalkadi erilaisia silmätulehduksia ja hengitystieinfektioita, väiveitä, korvapunkkeja ja tietenkin mahan täydeltä suolinkaisia.

Lauman tyhjennystä jatkettiin vielä vuosia varsinaisen urakan jälkeen isäntäväen ja naapuruston avustuksella. Varsinkin yksi emokissa karttoi loukkua kahden kesän ajan ja jatkoi pentujen tekemistä populaatioon kuulumattomien kollikissojen kanssa. Lopulta myös se saatiin kiinni. Paikan päälle jäi kolme kollia ja kaksi naaraskissaa, jotka leikkautettiin yhdistyksen laskuun. Näin saatiin sekä omistajat että kissat tyytyväisiksi.

Kaikki paikasta haetut 66 kissaa otettiin PESU ry:n tilapäiskoteihin ja hoidettiin kuntoon akuuttien vaivojen osalta. Kissat leikkautettiin, rokotettiin, sirutettiin ja FIV/FELV-testattiin, minkä jälkeen ne sijoitettiin uusiin koteihin.

Kissalauman kuntoutus on iso urakka ja vaatii sitoutumista niin yhdistystoimijoilta kuin sijaiskodeilta. Se on kuitenkin juuri sitä käytännön työtä, jota varten eläinsuojeluyhdistykset ovat olemassa.