Kirje suojelukoiraharrastajalta – Tunnistatko tämän pakkojälkimetodin?

  • Meiltä
  • Eläinten ystävän toimitus
Kuvituskuva. Kuva: shelma25/Pixabay

ALLA OLEVAN kirjeen meille toimitti suojelukoiraharrastaja, joka halusi kertoa omakohtaisista kokemuksistaan suojelukoiransa koulutuksesta. Julkaisemme kirjeen anonymisoidun version hänen suostumuksellaan.

Tunnistatko kirjeessä mainitun pakkojälki-metodin? Kerro meille kokemuksesi osoitteeseen suojelukoirat@sey.fi.  

Tarvitsemme nimesi ja yhteystietosi henkilöllisyyden varmistamiseksi, mutta takaamme kaikille meihin yhteyttä ottaville lähdesuojan. 

Kiitämme kirjeen kirjoittajaa hänen rohkeudestaan tuoda kokemuksensa esiin. Annamme täyden tukemme myös kaikille muille, jotka haluavat auttaa korjaamaan epäkohtia koirien kouluttamisessa. 


Sisältövaroitus: kirje sisältää ahdistavia kuvauksia koulutusmetodista.


KIRJE SUOJELUKOIRAHARRASTAJALTA

Hei!

Olen seurannut keskustelua (nimi poistettu) väkivaltaisista suojelukoiran koulutusmenetelmistä, ja haluaisin kertoa sinulle oman tarinani.

Olen harrastanut (nimi poistettu) vuodesta 2007. Olen kuulunut (nimi poistettu) hallitukseen, ja kouluttanut vuosia sekä kotikoiria että kilpakoirien tottelevaisuuksia. Olen harrastanut useampaa lajia, ja edennyt voittaja-luokkaan (lukumäärä poistettu) eri lajissa.

Haluan nyt kertoa teille miten (nimi poistettu) maalimies, (titteli ja nimi poistettu) koulutti minut kouluttamaan jälkeä omalle koiralleni.

(Nimi poistettu) siis tarjoutui auttamaan minua koirani jäljen kanssa, koska sain suojelukokeesta huonon tuloksen jäljen osuudelta. Olin nuori lajin piirissä, joten en voinut mitenkään tietää mitä tuleman piti. Olin otettu tällaisesta avusta; Noin kokenut kilpailija sekä maalimies, ja minä, täysin aloitteleva, kyllähän sellainen mahdollisuus piti käyttää! Sovimme jälkitreenit hänen käyttämilleen pelloilleen, ja ennen kuin otin koiraa autosta, hän varoitti että jos nyt lähden "hänen tielleen", ei sieltä ole paluuta normaaliin harjoitteluun. En kuitenkaan täysin ymmärtänyt mitä hän sillä tarkoitti. Sain sen karvaasti kyllä oppia; jäljestä tehtiin koiralle ns. pakkojälki.

Idea tässä väistämiseen perustuvassa koulutuksessa on se, että koiralle osoitetaan, että jos se nostaa kuonon maasta ja menee passiiviseksi, sitä pakotetaan (koulutuskaulaimesta eli piikkipannasta) jäljen suuntaisesti, niin kauan kunnes se osoittaa edes jotakin aktiivisuutta jäljen työstämiseen. Kun se siis tekee näin, annetaan sille "rauha" eli pakottaminen loppuu ja koiraa kehutaan rauhallisesti. Ja heti kun taas tekee jotakin edellä mainittua, eli muuta kuin esim. kävelee jäljen päällä, alkaa pakko jäljen suuntaisesti.

Minun koiralleni pakon voimakkuus oli todella kovaa. Niin kovaa kuin aikuisen miehen käsistä lähti. Koirani oksensi, passivoitui, ulisi, puolusti henkeään, sekä yritti paeta autoon/minun luokseni. Muistan kun kerran minä aloin itkemään, niin (nimi poistettu) tönäisi minua kovaa selkään, ja tokaisi että itse minä sinne koirani toin. En uskaltanut enää kieltäytyä, jotenkin kummallisesti ajattelin että nyt taitava maalimies minua auttaa. En muista kuinka monta kertaa tämä treeni koiralleni tehtiin (kymmeniä), samalla tein luokat lähes maksimipisteillä.

Otteet vaan kovenivat, ja (nimi poistettu) kutsui erään toisen maalimiehen pitämään toisesta liinasta vastaan kun hän pakotti koiraani. Minä sain ainoastaan kävellä koirani vieressä/takana ja toistaa käskyä Jälki! koska olin (nimi poistettu) mielestä jo pilannut koirani antamalla sille vaihtoehdon aikaisemmin. Koirani oksensi vaahtoa/ yökkäili koko jäljestämisen, mutta (nimi poistettu) mielestä se keksi vain keinon olla jäljestämättä joten siitä seurasi vain kovempaa pakkoa. Jäljen jälkeen koiralla oli kiire tyhjentämään suoli ja se ripuloikin usein heti kun pääsi pellolta pois. Tilanne ahdisti minua koko ajan enempi ja enempi. Koirani niskat olivat kipeät ja sen huomasi vetovyössä vetohaluttomuutena.

Itse aloin masentua koska olin itse vienyt koirani niihin hirvittäviin tilanteisiin eikä treenaaminen koiran kanssa ollut enää työssä käynnin vastapainoa, leppoisaa vapaa-ajanvietettä, vaan pisteiden tavoittelua ja täysin sairasta väkivaltaa.

Erään kerran kun koirani sitten lopetti jäljestämisen, eikä uskaltanut enää jatkaa, sitä pakotettiin niin kovaa kahden liinan välissä että harjoituksen jälkeen sen silmistä valui verta ja valkuaiset täyttyivät verellä. Minulle kerrottiin ettei asiasta kannata huolestua, kova paine sen vain aiheutti. Saman aikaisesti koiralle annettiin tottelevaisuudessa sähköä ääntelyyn, sekä puruosuudessa sähköä irroituksiin sekä vietinvaihtoihin. Apuohjaaja usein pakotteli esimerkiksi liian hitaista istumisista yms. Tämä on täysin normaalia ja tavanmukaista (järjestö poistettu) kentillä.

Loppujen lopuksi olen usein miettinyt mikä sai minut tekemään kuten tein. Mikä sai minut viemään rakkaan koirani niihin hirveisiin tilanteisiin. En osaa sanoa syytä. Sitä on ihmetellyt moni joka minut tuntee. Väittäisin että se liittyy johonkin ryhmähulluuteen, kun ei enää ryhmän sisäpuolelta nähdä asioita oikein. Minun oma henkinen "toipuminen" on käynnistynyt vasta kun pääsin eroon väkivallasta ja ihmisistä jotka sitä tekee. Ja siitä kun jouduin lopettamaan kyseisen koirani.

Ikävä kyllä hyvät muistot tahriintuu usein siihen kun kertaan omassa päässäni sitä mitä tein koiralleni ja sitä, kuinka onnellisena ja luottavaisesti se lähti aina mukaani "koulutuksiin".

(nimi poistettu) kentillä potkittiin, sähkötettiin, hapetettiin koiria koko se aika jonka siellä harjoittelin. Myös minä käytin sekä sähköä että koulutuskaulainta eikä se silloin minusta tuntunut pahalta eikä väärältä. (Nimi poistettu) "kultin" sisältä on vaikea hahmottaa enää oikean ja väärän eroa. Kun näet kovaa väkivaltaa vuosikausia, ei pieni pakko siellä ja täällä enää tunnu missään.

Olemme ystävieni kanssa usein puineet tätä aihetta ja moni on minulle vieläkin sanonut että "vähän vain sähköä" irroituksiin on ihan ok. Olen itsekin ollut sitä mieltä. Vähän vain sähköä kun ikävä kyllä on laitonta ja kivuliasta. Ja siitä on hyvin lyhyt matka videoissa kuvattuihin tapahtumiin. (Nimi poistettu) ja muut maalimiehet ovat aiheuttanut "koulutuksellaan" monelle unettomia öitä ja pahaa mieltä. Hän ja muut maalimiehet ovat myös käskeneet olla ottamatta väkivaltaa hyväksymättömiä jäseneksi.

Edelleen (nimi poistettu) toimii (nimi poistettu) -organisaatiossa ja se jos jokin kertoo mitä mieltä (nimi poistettu) on hänen väkivaltaisista taipumuksistaan. Toisaalta, se ei ole lainkaan outoa kun tiedän että (nimi poistettu) hallituksesta kaikki suojelua harrastavat käyttävät sekä sähköä että koulutuskaulainta omille koirilleen. (Nimi poistettu) ja muut maalimiehet ovat luoneet vaikenemisen, sekä väkivallan kulttuurin, jonka suuri osa (nimi poistettu) sekä (nimi poistettu) suojelua harrastavista jäsenistä tietää, hyväksyy sekä puolustaa.

Ystävällisin terveisin, palveluskoiraharrastaja, (nimi poistettu)


LUE LISÄÄ: Pitkään piiloteltu väkivallan kulttuuri tuotiin julkisuuteen - eläinten kouluttamisessa tarvitaan perinpohjainen ajattelutavan muutos

LUE LISÄÄ: Eläimet tarvitsevat suojelun lisäksi oikeutta

LUE LISÄÄ: Oikeuden jäljillä

koirankoulutus koulutus koiran koulutus suojelukoira palveluskoira pakkojälki

Kommentit

Luetuimmat julkaisut