Painajainen höyhensaarilla? Untuvatuotannon epäeettisyydestä on puhuttu jo vuosia

Kuva: Myriams-Fotos/pixabay.com

Eläinten ystävien verkkokalvoille piirtyi muutama vuosi sitten ikävä kuva, minkä jälkeen monen on ollut vaikea suhtautua neutraalisti untuvantuotantoon ja untuvatuotteisiin. Kuvassa jaloistaan sidotut hanhet kirkuvat, kun rivissä istuvat miehet ja naiset repivät niiltä untuvat irti – siis ne untuvat, jotka päätyvät kenties päiväpeiton, talvitakin tai makuupussin täytteeksi. Toimenpiteen jälkeen lintujen ihoon syntyneet haavat ommeltiin kiinni ilman puudutusta.

Kyse on Kalla fakta – Dun till varje pris -nimellä kulkeneesta dokumentista, jonka Ruotsin TV4 esitti vajaat kymmenen vuotta sitten. Unkarilaisilla tiloilla kuvattu dokumentti nähtiin myös Suomessa Elävältä kynityt -nimellä, ja se herätti laajaa keskustelua paitsi eläinsuojelujärjestöjen ja eläinten oikeuksien puolustajien myös suuren yleisön keskuudessa. Uutisotsikot vaativat untuvateollisuudelle tarkempaa valvontaa ja penäsivät isojen yritysten vastuuta.

Moni yritys älähti. Suomessakin toimivat ruotsalaiset jättiyritykset, kuten H&M ja Ikea, kertoivat, että niiden alihankkijoita koskevat säännöt kieltävät elävän eläimen untuvan käytön. Dokumentissa haastateltu huonekaluketju Jyskin tanskalainen edustaja kertoi Yle Uutisille, että Jyskillä on alihankkijoidensa kanssa sopimukset, jotka kieltävät elävien lintujen untuvan käytön.

Aika kului ja keskustelu hiljeni. Tänä päivänä moni yritys kertoo verkkosivuillaan suoraan, ettei se myy lainkaan epäeettisin menetelmin tuotettua untuvaa ja luottaa niin sanottuun R.D.S.-untuvaan. R.D.S (Responsible down standard) on riippumattoman kansalaisjärjestön ylläpitämä luokitus, joka varmistaa, että untuva on otettu eläimiltä, joita on kohdeltu hyvin.

Esimerkiksi Partioaitta kirjoittaa verkkosivuillaan seuraavasti:

Partioaitta myy vain eettisesti tuotettuja untuvatuotteita. Olemme tehneet valinnan myydä tuotteita, jotka sisältävät untuvaa, sillä untuva on ainutlaatuinen luonnontuote mitä parhaimmilla ominaisuuksilla. Untuva on myös hyvä valinta ekologisesti, jos vaihtoehtona ovat öljypohjaiset tuotteet. Valikoimaamme kuuluu monien valmistajien untuvatuotteita. Toimittajamme ovat vakuuttaneet meille, että lintuja kohdellaan eettisesti hyväksyttävällä tavalla eläinsuojelulakeja noudattaen ja ettei metodia "elävältä nyppimistä" ole käytössä. Partioaitassa myytävissä untuvatuotteissa untuva saadaan elintarviketuotannosta, jo kuolleilta linnuilta.

Ongelma on siis selätetty ja uuden talvitakin hankkiminen on helppoa. Vai onko? Useiden eläinjärjestöjen mukaan untuvatuotantoon liittyy edelleen suuria ongelmia ja sen valvominen on vaikeaa.

Hanhia kasvatetaan Keski-Euroopassa muun muassa hanhenmaksaa varten, jonka tuotanto on pakkosyöttöineen varsin epäeettistä. Kuva: Alexas_Fotos/pixabay.com

Ankkaa, hanhea ja haahkaa

Untuvien kyniminen elävistä linnuista on kielletty koko EU:ssa, mutta moni järjestö vihjaa, että erityisesti Keski- ja Itä-Euroopassa harjoitetaan silti laajalti sulkien kynimistä eläviltä linnuilta. Joidenkin arvioiden mukaan jopa 80 untuvateollisuuden käyttämästä untuvasta prosenttia on peräisin elävistä linnuista.

Suomessa untuvaa käyttää vain Joutsen Finland. Myös Joutsen vaatii untuvantoimittajiltaan, että untuvat eivät ole peräisin elävältä kynityistä tai pakkoruokituista linnuista.

Joutsenen yrittäjäneuvos Eero Kotkasaari pitää suuria, eläinsuojelujärjestöjen esittämiä lukuja lähes mahdottomina.

– Se ei voi olla kovin yleistä, koska elävältä kyniminen on todella työlästä. Oletan, että kyseessä voi olla vanha perinne joissain pienissä kylissä, mutta heidän osuutensa raaka-ainetuotannosta on todella pieni, luultavasti vain prosentin luokkaa. Sellaista untuvaa ei voi myydä Euroopassa. Untuvasta näkee kyllä, onko eläin elänyt hyvän elämän. Huonosti pidetyn linnun untuva on laadullisesti heikkoa, Kotkasaari kertoo.

Joutsen on rummuttanut eettisyyden puolesta jo pitkään: yhtiö mainosti jo 1990-luvulla, ettei sen tuotteissa käytettyä untuvaa ole kynitty eläviltä linnuilta. Tällä hetkellä Joutsenen käyttämä untuva tulee Suomessa, Ranskassa, Espanjassa ja Puolassa sijaitsevilta ankka- ja hanhifarmeilta. Lisäksi yhtiö käyttää haahkan pesistä kerättyä untuvaa.

Haahka on Suomessa vaarantunut ja pesimäkanta jo pitkään taantunut. BirdLife Suomen mukaan untuvien keruu ei kuitenkaan uhkaa haahkakantaa millään tavalla, vaan taustalla ovat muut tekijät. Haahkan untuvan keruu voi jopa hyödyttää haahkaa, jos paikallisyhteisöt saavat siitä merkittävästi tuloja. Tällöin untuvan keruu voi innostaa suojelemaan lajia.

– Haahkan untuva on todella korkealaatuista, mutta harvinaista. Me keräämme sitä vain tiettyjä tuotteita varten, eikä untuvaa riitä läheskään kaikkiin tuotteisiin, Kotkasaari kertoo.

Hahnifarmeja moneen lähtöön

Untuvaa on käytetty pitkään tekstiiliteollisuudessa, sillä se on luonnollinen, ekologinen ja myös teknisesti hyvin toimiva lämmöneristäjä.  Untuva on linnun sulkien ja höyhenten alla oleva pehmein kerros. Se on eräänlaista linnun alusvillaa, jonka tehtävänä on toimia eristävänä ja lähes vesitiiviinä kerroksena höyhenpeitteen alla.

Untuvaa saadaan vain vesilinnuista, eikä haahkaa lukuun ottamatta muiden villien lintujen untuvan kerääminen ole mahdollista ilman, että linnun pesintä häiriintyy. Untuvan kysyntä on sen verran suurta, että vaateteollisuuden on käytännössä pakko katsoa hanhi- ja ankkatilojen suuntaan.

Tehotuotantoon liittyvät kuitenkin tehotuotannon ongelmat. Hanhia ja ankkoja kasvatetaan Keski-Euroopassa erityisesti lihantuotantoa varten, mutta myös hanhenmaksantuotantoon. Hanhenmaksaa valmistetaan yleisesti pakkosyötettyjen lintujen luonnottomasti laajenneista maksoista eli niin sanotuista rasvamaksoista.

Hanhenmaksaa tuotetaan muun muassa Ranskassa, Unkarissa ja Bulgariassa. Suomessa eläinten pakkosyöttäminen on kielletty, mutta tällä tavalla tuotetun ruoan maahantuonti on kuitenkin sallittua.

Eero Kotkasaari kertoo, että Joutsenella varmistetaan tarkkaan, ettei untuvantuotannossa käytetä pakkoruokittuja hanhia. Sen varmistaminen vaatii tarkkaa valvontaa.

– Suurin osa untuvatuotteiden valmistajista ostaa untuvan välittäjiltä. Se olisi meillekin helpompaa, mutta laadunvalvonnan kannalta hankalampaa. Me käymme itse tarkistamassa tilat, joilta ostamme untuvan. Näin voimme varmistua siitä, että eläimet voivat varmasti hyvin ja että untuva on laadukasta. Oman käsitykseni mukaan hanhenmaksan tuotanto on siirtynyt muutenkin pois Ranskasta halvemman tuotannon maihin.

Joutsenelle tuleva untuva otetaan talteen teurastamoissa.

– Untuva kerätään, kun kuollut lintu on linjastolla. Se esipestään lämpimällä vedellä ja otetaan talteen. Kuiva untuva tulee meille, ja me pesemme ja kuivaamme sen uudelleen, Kotkasaari kuvailee.

Joutsen pystyy jalostamaan omat untuvansa, sillä se on investoinut omiin pesulinjastoihin. Ne sijaitsevat Suomessa ja Virossa. Useimmat untuvaa käyttävät tekstiiliteollisuuden valmistajat ostavat untuvan tukkujen kautta.

Kotkasaari on myös Euroopan höyhenjärjestön varapuheenjohtaja ja tietää siksi, mistä puhuu.

– Euroopassa untuvaa välittävät tukkuliikkeet eivät ole kovin suuria, vaan korkeintaan muutaman ihmisen työllistäviä liikkeitä. Aasiassa tilanne on vähän erilainen, siellä on erillisiä kauppahuoneita tätä tarkoitusta varten. Ainakin Euroopassa sertifikaattia ja todistusta vastuullisesta tuotannosta kysytään yhä useammin, Kotkasaari kertoo.

Suurin osa maailmalla tuotetusta untuvastda on peräisin ankoista. Kuva: Free-Photos/pixabay.com

Harvinaisuus Suomessa

Mikkelin liepeillä sijaitsevalla Hauhalan hanhifarmilla kaakattaa satoja hanhia.

Tilaa pyörittävä Virpi Rantalainen kertoo, että hanhesta pyritään hyödyntämään kaikki osat. Höyhenet kuljetetaan Riihimäelle Joutsen Finlandille, jossa niistä jalostetaan untuvatäytteisiä takkeja ja täkkejä.

– Haluamme kasvattaa hanhet eläinystävällisesti niin, että ne pääsevät ulkoilemaan vapaasti laitumilla ja ulkotarhoissa, kunhan ovat sen ikäisiä, että sulkapeite on vedenpitävä. Tämä tarkoittaa, että ne pääsevät ulos noin 4–5 viikon ikäisinä riippuen säistä. Ulkokasvatusaika on tämän jälkeen 3–3,5 kuukautta, säästä riippuen.

Hauhalan hanhitila on ainoa Suomessa päätoimisesti toimiva hanhitila. Tilan tuotantosuunta on lihantuotanto, ja hanhet teurastetaan omalla tilalla sijaitsevalla teurastamolla.

– Linnut kävelevät sinne itse. Niiden odotustila on samankaltainen kuin kasvatustilakin, joten ympäristössä ei ole mitään outoa, eivätkä hanhet stressaannu. Höyhenet otetaan talteen teurastamolla siinä vaiheessa, kun lintu ei ole enää elävä, Rantalainen kertoo.

Ristiriitaisia tietoja

Vaatesuunnittelija Anni Ruuth ei jaa täysin Joutsen Finlandin Kotkasaaren näkemyksiä siitä, että elävältä kynittyjen lintujen käyttö olisi harvinaista. Ruuth tutki untuvantuotantoa opinnäytetyössään pari vuotta sitten ja yllättyi, miten suuria määriä untuvaa tuotettiin epäeettisin keinoin.

– Kyse ei voi olla ihan pienestä toiminnasta, koska monen järjestön mukaan jopa miljoona lintua kynitään elävältä vuodessa. Eläinsuojelujärjestö Four Paws arvioi, että Euroopassa kynitään vuosittain jopa miljoona lintua elävältä. Toivon toki, että määrä on laskussa, hän kertoo.

Erilaisia raportteja ja eri järjestöjen ja yritysten esittämiä lukemia tutkiessa alkaa tuntua siltä, että osan luvuista täytyy olla joko vääristeltyjä tai sitten raaka-aineen alihankintaketjut ovat tosiaan niin pitkiä, ettei loppukäyttäjä pysy perässä sen tuotannosta, vaikka kuinka haluaisi.

Elävältä kyniminen on varmasti vähentynyt Euroopassa Kalla Faktan dokumentin jälkeen, mutta kuinka paljon, sitä ei kukaan tunnu osaavan sanoa. Erilaisten sertifikaattien ja jäljitysmenetelmien lisääntyminen kertoo siitä, että sekä vaateteollisuus että kuluttajat ainakin yrittävät vähentää epäeettisten tuotantomenetelmien tukemista.

Suurin osa maailmanlaajuisen vaateteollisuuden käyttämästä untuvasta on kuitenkin peräisin Kiinasta. Yhdysvaltalaisen untuvateollisuuden etujärjestö American Down and Feather Councilin (ADFC) mukaan jopa 80 prosenttia kaikesta liikkeellä olevasta untuvasta on kiinalaista alkuperää.

Ankanliha on Kiinassa perinteisesti arvostettu herkku, ja suurin osa kiinalaisesta untuvasta on peräisin ankoista. ADFC:n arvion mukaan ankan untuvaa ei juuri kynitä eläviltä linnuilta, sillä siitä ei ole ruoantuotannossa hyötyä. Kiinalainen ruoantuotanto ei kuitenkaan ole ensimmäisenä mielessä, kun pohditaan eettisiä vaihtoehtoja lautaselle, joten täysin puhtaalla omallatunnolla kiinalaista untuvaakaan ei voi pukea päälleen – oli kyse sitten ruoantuotannon sivuvirroista tai ei.

Kiinan lisäksi untuvaa tuotetaan valtavia määriä myös ainakin Intiassa, Thaimaassa, Vietnamissa, Taiwanissa ja Yhdysvalloissa. Tietoisuus elävältä kynimisen haitoista on varmasti levinnyt laajalle, mutta sitä, millaisissa oloissa linnut oikeasti kasvavat ja millaisin keinon untuvat kerätään, on lähes mahdotonta löytää puolueetonta tietoa.

Vaatesuunnittelija Anni Ruuth päätyi käyttämään töissään kierrätysuntuvaa, sillä hän ei pystynyt varmistumaan untuvien alkuperästä. Kuva Ruuthin mallistosta.

Ratkaisuna kierrätysuntuva?

Vaatesuunnittelija Anni Ruuth päätyi itse käyttämään pari vuotta sitten Slow Down -nimisessä opinnäytetyömallistossaan kierrätysuntuvaa. Sen löytäminen ei tosin osoittautunut helpoksi.

– Päädyin tekemään yhteistyötä Espoon kierrätyskeskuksen kanssa. Kierrätyskeskus oli aluksi tästä pyynnöstä lähinnä hämmentynyt, sillä ilmeisesti kukaan muu ei ollut aiemmin kysynyt kierrätetyn untuvan perään. Kierrätetty untuva on kuitenkin hyvä materiaali, sillä untuva on peiton sisällä täysin käyttökelpoista, vaikka peitto olisikin vähän rikki.

Ruuth ei suinkaan ole ainoa kierrätysuntuvaa käyttävä vaatesuunnittelija. Myös esimerkiksi yhdysvaltalainen vaatemerkki Nau vannoo kierrätetyn untuvan nimeen.

Toisaalta kierrätetyn untuvan alkuperää on mahdotonta jäljittää. Joutsenen Eero Kotkasaari huomauttaa, että kierrätysuntuvan suurin ongelma on se, että se usein pölisee valtavasti.

Anni Ruuth kertoo, että kierrätetyn untuvan käyttö on joka tapauksessa harvinaista.

– Itse en tällä hetkellä käytä untuvaa lainkaan, sillä en ole löytänyt sellaista tahoa, jonka kautta voisin saada jatkuvasti tarpeisiini sopivaa, kierrätettyä untuvaa. Moni on kyseenalaistanut, miksi halusin edes kokeilla untuvaa, jos haluan työskennellä eettisesti. Mutta niin kauan kuin lihateollisuus toimii, myös untuvaa tuotetaan. Jos sitä ei oteta talteen, se menee roskikseen.

Roskakoriin päätyminen on muutenkin melko tyypillinen ratkaisu elintarviketeollisuudessa. Esimerkiksi broilerien höyhenistä ja sellaisista ruumiinosista, joita ei käytetä ihmisravinnoksi, alle puolet ohjautuu rehuksi, polttoaineeksi tai biokaasuksi. Loppu kulkeutuu kaatopaikalle.

Myös Joutsenen Eero Kotkasaari peräänkuuluttaa kiertotalousnäkökulmaa.

– Untuva on puhtaasti lihantuotannon sivutuote. Aiemmin kananhöyheniä käytettiin tyynyjen täytteenä, mutta kanojen höyhenissä on sarveisainetta, josta tulee valtavasti pölyä, kun se murtuu, Kotkasaari kertoo.

Juttuun on haastateltu myös BirdLife Suomen suojelu- ja tutkimusjohtajaa Teemu Lehtiniemiä. Responsible Down Standard -järjestö ei vastannut Eläinten ystävän haastattelupyyntöön.

Artikkeli on julkaistu Eläinten ystävä -lehdessä 28.11.2018.

Kuusi lukua untuvasta

Eläinsuojelujärjestö Four Paws:n mukaan Euroopassa kynitään vuosittain jopa miljoona lintua elävältä. (Lähde: Four Paws)

Toisaalta esimerkiksi Joutsen Finlandin mukaan vain noin 1 % Euroopassa tuotetusta untuvasta on peräisin elävänä kynityistä linnuista. (Lähde: Joutsen Finland)

Puolassa vuonna 2010 viidestäsadasta hanhitilasta 20:ssä harjoitettiin elävänä kynimistä. (Lähde: Four Paws)

Suomi on maailman kolmanneksi suurin haahkan untuvan tuottaja Islannin ja Kanadan jälkeen. (Lähde: Joutsen Finland)

Yhtä untuvatyynyä kohden tarvitaan noin 6 vesilinnun untuva. Yhden peitteen täytteeksi noin 75 vesilinnun untuva. (Lähde: Kalla Fakta: Elävältä kynityt, 2009)

hanhi linnut untuva

Kommentit