Eläinsuojeluyhdistyksen epätavalliset vieraat

  • Meiltä
  • Riikka Ala-Hulkko
Herra Optimus Prime on koko kanalauman johtaja ja herättää myös ihmiset aamuisin jos herätyskello pettää. Herra on myös luonnollisesti yksi lauman rohkeimmista ja uteliaimmista. Kuva: Riikka Ala-Hulkko

Kun lähdin eläinsuojeluyhdistykselle aktiiviksi, ajattelin työn olevan lähinnä kissanpentujen kuntouttamista. Enpä olisi uskonut, että joku kesäkuinen ilta vielä jahtaan kolmea kanaa heinäpellossa.

Eläinsuojeluyhdistykset Suomessa hoitavat monenlaisia asioita. Jokainen päivä on erilainen, mutta jotkut ovat ikimuistoisia. Kuten iltapäivä, jolloin valvontaeläinlääkäri soitti ja kertoi, että kolme koiraa, kahdeksan kissaa, neljä ankkaa ja kymmenen kanaa etsivät nopealla aikataululla sijoituspaikkaa.

Eläinten omistaja oli ottanut yhteyttä valvontaeläinlääkäriin ja oli halukas luopumaan eläimistä vapaaehtoisesti, joten asia siirtyi paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle. Löimme heti puhelun jälkeen viisaat päämme yhteen: siinä missä koirat ja kissat olivat peruskauraa, mihin ihmeeseen mahduttaisimme neljätoista lintua?

Linnuille löytyi yllättävän nopeasti kaksi pihapiiriä, joihin voitiin järjestää kesäasuttavat tilat. Kaikeksi onneksi molemmat tulevista sijaiskodeista olivat pohtineet lintujen hankkimista jo aiemmin, joten jonkinlaista pohjatietoa asuinolosuhteista ja hankittavista luvista oli valmiiksi.

Tuumasta toimeen         

Seuraavan viikon aikana kirjoittelimme ja soittelimme valvontaeläinlääkärin kanssa tiiviisti. Valvontaeläinlääkäri joutui lopettamaan yhden kolmesta koirasta, koska sillä oli sen elämänlaatua heikentävä erittäin paha vamma, jota ei pystytty enää kuntouttamaan. Kahdelle muulle koiralle etsittiin hätäpaikka, josta ne matkaisivat ensimmäisiin vapaisiin ja niille soveltuviin sijaiskoteihin. Kissoille löytyi paikat yllättävän helposti. Niistä kuusi haettiin ensimmäisellä reissulla.

Toisella kerralla lähdin hakemaan kahta viimeistä kissaa, ja kahden muun toimijan oli tarkoitus viedä koirat ja linnut. Kissoja ei kuitenkaan näkynyt ja omistaja kertoi, ettei niitä ollut edellisen käynnin jälkeen näkynyt lainkaan.

Oma shownsa oli kuitenkin lintujen kiinniottaminen. Niistä oikeastaan yksikään ei ollut varsinaisesti kesy ja meillä oli vain koirien kuljetushäkkejä käytettävissämme, joten lintujen kiinniotto-operaatio oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Suurimman osan linnuista saimme kiinni pyyhkeellä aitauksesta, mutta kaksi kanaa ja kukko säikähtivät meitä niin paljon, että ne pääsivät ränsistyneestä aitauksesta viereisen heinäpellon heinien turvaan.

Saimme onneksi ennen pitkää kaikki karanneet saarrettua takaisin aitaukseen heinäpellosta: operaatio kyllä vaati huolellista suunnittelua ja oveluutta. Sen jälkeen saimmekin linnut helposti kiinni ja kuljetushäkkeihin lajitovereidensa seuraan.

Kissoja emme löytäneet eikä niiden liikkeistä ole tänäkään päivänä tietoa, vaikka omistaja lupasi ilmoittaa heti jos niitä näkyy ja tiedottaa karkureista myös naapurustoon.

Corollan vetoisuus: neljä ankkaa ja kymmenen kanaa

Koska satuin – hyvällä ja huonolla onnella – asumaan lähimpänä lintujen sijoituspaikkaa, pieni citycorollani lastattiin kanoilla ja ankoilla. Corollani oli etupenkkiä myöten lastattu isoilla kuljetushäkeillä. Oli absurdi tunne, kun käynnistin autoni ja takapenkiltä kuului vaimea “kot-kot-kot” vastalauseeksi. Olipa autoni tähän mennessä moneen kertaan maukunut ja haukkunut, mutta kotkotus oli ensimmäinen kerta. Linnut olivat varsin hiljaista matkaseuraa, kun niiden häkkien päälle vedettiin lakanat niitä rauhoittamaan.

Sijaiskoteihin päästyään kanat astelivat uuteen kanalaansa kukko edellä kuin vanhat tekijät, ja ankatkin pääsivät heti yöksi unille sisätiloihin.

Talvi tulossa, kodit etsinnässä

Kanat ja ankat ehtivät viettää kokonaisen kesän PESU ry:llä. Lintujen asumuksiin tehtiin lisätarhat kesäkuun lopulla.

Epätavallisista asukkaista tuli muutamia kyselyitä, mutta aina kodinvalinta kaatui johonkin: monesti pitkään noutomatkaan tai talviasuttavien tilojen puuttumiseen. Tämän tekstin kirjoitusvaiheessa yhdistys on hankkimassa linnuille talviasuttavia tiloja, sillä näyttää todennäköiseltä, että koti ei ole vielä nurkan takana.

Sijaiskodit sen sijaan eivät ole saaneet linnuista tarpeekseen. Kanat Optimus Prime, Pamela, Dolly ja Hunajarobotti, Angry Bird, Davina ja Domina sekä silkkikukot Vader, Ozzy ja Jack Sparrow lellitään kuulemma pilalle: niiden lempiherkkua ovat nuudelit ja kauraryynit, mutta varta vasten niille keitetty kaurapuuro ei uppoa. Ankkojen sijaiskoti taas viihdyttää neljän ankan, Sallin, Flooran, Salaman ja Martin, laumaa päivittäin tarhassa istumalla ja juttelemalla niille.

Toivomme, että viimeistään kevät tuo tullessaan näillekin linnuille oman loppuelämän kodin. Se on varmaa, että linnuille etsitään parhaat mahdolliset uudet kodit, joissa ne pääsevät elämään lajityypillistä elämää kotiolosuhteissa lemmikkeinä.

Olisiko sinulla tarjolla uusi koti kanoille tai ankoille? Lue lisää kodin tarjoamisesta ja lintujen kuvaukset.

sijaiskoti kodinetsintä eläinsuojeluyhdistys koditon kana silkkikukko ankka

Kommentit