Pienillä parannuksilla paremmin voiva hevonen

Hevonen on ennen kaikkea laumaeläin. Kuva: Minna Tallberg

Hevosen hyvään pitoon tarvitaan ymmärrystä sen lajityypillisistä tarpeista. Hevosen hyvinvointia voi helposti parantaa jo pienillä muutoksilla.

Hevosen ja ihmisen historia on ollut yhteinen jo tuhansien vuosien ajan. SEY perustettiin vuonna 1901 edistämään hevosten hyvää kohtelua. Vaikka tietämys hevosesta eläimenä on kasvanut valtavasti ja internetin myötä myös tiedon saaminen jokaiselle hevosharrastajalle on helpottunut, monen hevosen hyvinvoinnissa olisi vielä parannettavaa. Pienilläkin muutoksilla hevosen elämänlaatu voi muuttua paljon paremmaksi ja samalla ihmisen harrastus mielekkäämmäksi.

Millainen eläin hevonen on ja millaisessa ympäristössä se luonnossa eläisi? Miten voimme helposti muokata hevosen elinympäristöä lajityypillisesti sopivammaksi?

Millainen eläin, sellainen elämä

Hevosia pidetään maassamme ja muualla Euroopassa yhä paljon yksittäiskarsinoissa ainakin yön ajan. Osa hevosista myös tarhataan aina yksin. Hevonen on kuitenkin ennen kaikkea laumaeläin.  Hevonen on kehittynyt sosiaaliseksi laumaeläimeksi ja eristäminen vaikuttaa useimmiten sen hyvinvointiin heikentävästi. Pihattojen suosio onkin nykyään voimakkaassa kasvussa. Pihatossa hevoset elävät ryhmässä ja saavat liikkua vapaasti.

Luonnossa hevosia elää monenlaisilla alueilla. Vaikka varsinaiset villihevoset ovat aikanaan kuolleet sukupuuttoon ihmisen toiminnan seurauksena, luontoon päästetyt tai päässeet hevoset ovat menestyneet hyvin niin kuumissa kuin kylmissäkin olosuhteissa. Villinä eläviä hevosia seuraamalla tiedämme, että ne elävät yleensä pienehköissä, 4–6 hevosen perheryhmissä. Nuoret oriit voivat kerääntyä keskenään suurempiinkin ryhmiin ja liikkua yhdessä.

Varsa vieroittuu emän maidosta noin kuukautta ennen seuraavan varsan syntymää, mutta lähtee perheryhmästään aikaisintaan puolitoista-parivuotiaana, jos lainkaan.

Luonnossa hevonen ei elä ainoastaan saman ikäisten hevosten seurassa, vaan varsoja ja nuoria hevosia kasvattamassa on eri-ikäisiä hevosia. Eräässä tutkimuksessakin todettiin, että kun nuoria hevosia pidettiin ryhmässä keskenään, ne olivat toisilleen aggressiivisempia kuin jos niiden kanssa asui aikuinen hevonen.

Yksinolo vaatii totuttamista             

Hevonen on kehittynyt pysymään lauman mukana ja on hyvin harvoin yksin luonnostaan. Yksin oleva hevonen oli aikanaan pedoille helppo saalis. Vaikka ihmisestä voi tuntua hyvältä vetäytyä yöksi ”luolaan” turvaan, hevonen tuntee olonsa turvallisimmaksi silloin, kun sen ympärillä on muita hevosia ja se näkee ympärilleen. Siksi on hyvä miettiä, millä tavalla hevonen asuu, millaisissa paikoissa sitä hoidetaan ja missä sitä ratsastetaan tai ajetaan.

Hevonen voi hyvin oppia rennoksi myös ollessaan yksin ihmisen kanssa, mutta hevosesta riippuen siihen voi mennä enemmän tai vielä enemmän aikaa ja hyvään lopputulokseen pääseminen voi vaatia hyvinkin asteittaista totuttamista.

Karsinatallissa asuvan hevosen kohdalla on hyvä tarkistaa, etteivät karsinoiden väliseinät ole umpinaiset koko matkalta, jotta hevonen pystyy näkemään lajitovereitaan. Koska karsinoissa vierekkäin asutettavat hevoset ovat kuitenkin hevosten luontaiseen käyttäytymiseen nähden kovin lähellä toisiaan, on osan väliseinästä hyvä olla umpinainen niin, että hevonen pystyy halutessaan vetäytymään hieman omaan rauhaan. Kokonaan ilman näköyhteyttä lajitovereihin hevosen ei ole hyvä olla.

Tallinpitäjän olisi hyvä myös tarkkailla hevosia ulkona. Mitkä hevoset viettävät aikaa lähellä toisiaan? Mitkä hevoset leikkivät keskenään, vaikka aidan yli? Ottamalla hevosten keskinäiset välit huomioon tallin sisälläkin saa usein sekä tyytyväisemmät hevoset että rauhallisemman talliympäristön.

Pienryhmäpihatto ottaa yksilöt huomioon

Tarkkailun tarve koskee myös pihattoja. Vaikka ihmisen työmäärän kannalta voi tuntua hyvältä ratkaisulta rakentaa yksi suuri pihatto isolle hevosryhmälle, se ei ole hevosen lajityypillisen käyttäytymisen kannalta paras ratkaisu. Jos hevosia on kymmeniä, tilaa pitää olla niin paljon, että hevoset voivat halutessaan muodostaa pienempiä alaryhmiä ja laumassa muita hevosia väistävät yksilötkin pääsevät halutessaan suojaan. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että hevoset lepäsivät makuulla eniten silloin, kun niillä oli käytössään puolitoistakertaisesti tilaa vähimmäissuosituksiin nähden.  

Keskenään hyvin viihtyviä hevosia voi kuitenkin mahtua yllättävänkin monta samalle alueelle. Ruunilla ja nuorilla hevosilla on usein pienempi henkilökohtaisen tilan tarve kuin vanhemmilla tammoilla. Käytännössä pienryhmäpihatto, jossa jokaisessa ryhmässä on muutamia, keskenään hyvin toimeen tulevia hevosia, lienee hevoselle useimmiten paras vaihtoehto.

Hevonen tarvitsee liikuntaa

Hevonen liikkuu luonnossa ruoan ja veden saatavuudesta riippuen noin 10–30 kilometriä vuorokaudessa. Jos ravintoa on paljon ja vesi lähellä, hevoset harvemmin vaeltavat pitkiä matkoja huvikseen. Hevoset leikkivät laukassa. Säikähtäessään ne voivat laukata pidemmänkin matkan ja ne taittavat joskus hieman pitempiä matkoja ravissa. Hevoset liikkuvat luonnossa kuitenkin pääosin kävellen.

Luonnossa hevonen liikkuisi pääosin käyntiä melko tasaisesti pitkin vuorokautta. Sellainen liikunta edistääkin sen jalkojen hyvinvointia ja suoliston toimintaa. Ihmisen hoidossa samaan voi pyrkiä järjestämällä hevoselle erilaisia kannustimia liikkumiseen. Heinää voi jakaa eri paikkoihin tarhassa, tarhat kannattaa jo rakentamisvaiheessa tehdä pitkiksi ja kapeiksi eikä neliön muotoisiksi ja pihattotarhassa kannattaa sijoittaa ruoka, vesi ja lepopaikka eri kohtiin eikä vierekkäin.

Hevosen hyvinvointia edistää myös ympäristön tutkiminen. Hevosta kannattaa välillä viedä talutettuna maastoon, jos siihen on mahdollisuus. Uusiin maastoreitteihin kannattaa aina tutustua ensin maasta käsin. Silloin on todennäköisempää, ettei hevonen jännittyessään tai säikähtäessään tunne epämukavuutta selässä tai suussa. Kun hevonen kulkee rennosti uuttakin reittiä, sillä voidaan ratsastaa tai ajaa.

Kun hevosella ratsastetaan kentällä tai maastossa, kannattaa muistaa, että sille pitää antaa tiheästi eli muutaman minuutin välein pieniä kävelytaukoja, jotta se pääsee palautumaan. Väsyneenä hevonen liikkuu helposti etupainoisesti, mikä rasittaa sen etujalkoja. Hevonen tekee väsyneenä myös helpommin virheitä liikkeissään, mikä altistaa loukkaantumisille.

Palkitseminen motivoi hevostakin

Hevonen oppii nopeasti, että työskentely jatkuu käyntitauon jälkeenkin, vaikka sillä ei aiemmin olisi ollut mahdollisuutta levätä ravi- tai laukkatyöskentelyn lomassa. Ajoittamalla kävelytauko tarkasti juuri sen perään, kun hevonen on liikkunut erityisen hyvin, tuntunut erityisen kevyeltä tai kun hevonen on suorittanut jonkun vaativamman tehtävän, se voi toistojen myötä oppia itse tavoittelemaan yhä parempaa liikkumistapaa.

Nopea ja tehokas tapa motivoida hevosta on käyttää palkitsemista eli positiivista vahvistamista. Hevoselle opetetaan, että se kuulee äänimerkin, kun se on reagoinut oikein ratsastajan apuun eli esimerkiksi maiskauttamalla annettuun ohjeeseen toimia tietyllä tavalla. Merkki voi olla vaikka tietty sana, jonka hevonen oppii tarkoittavan, että se on toiminut hyvin ja palkinto on tulossa. Sen jälkeen se saa pysähtyä ja syödä vaikka porkkananpalan.

Sitten hevoselle opetetaan asteittain pitempiä ketjuja, jotka joskus päättyvät siihen, että hevonen saa pysähtyä ja syödä porkkananpalan. Kun tätä järjestelmää opettaa hevoselle huolella, niin ratsastus muuttuu hevoselle yleensä sekä mielenkiintoiseksi että itsessään palkitsevaksi eikä ratsastajan tarvitse enää voimistaa apuja saadakseen hevosta tekemään kuten haluaa.

Rento mielentila, turvallinen olo

Hevonen on saaliseläin, jonka elimistö on vuosituhansien aikana kehittynyt mahdollistamaan nopean paon. Kun harrastamme hevosten kanssa, yksi suurimpia haasteita on pitää hevosen mielentila työskentelyyn sopivana. Kun hevonen jännittyy, sen elimistö valmistautuu aina pakoon. Silloin se voi tuntua arvaamattomalta tai säikkyä olemattomia. Sitä voi olla jopa mahdottoman hankala käsitellä tai ratsastaa. Jos hevonen jännittää päivittäisiä hoitotoimenpiteitä tai ratsastusta, sen stressitaso voi olla pysyvästi koholla. Tämä vaikuttaa jo sen fyysiseenkin hyvinvointiin ja voi altistaa esimerkiksi mahavaivoille.

Vaikka hevosen elinolosuhteet tarkistetaan niin, että sillä on mahdollisuus omaehtoiseen liikkumiseen, hevosystävien kanssa seurusteluun, riittävän usein annettuun korsirehuun ja muutenkin ystävälliseen kohteluun, voi olla että sitä pitää vielä kouluttaa uudelleen suhtautumaan myönteisesti ratsastukseen.

Hyvä kohtelu myös harrastuksessa

Hevosia tulee kohdella rauhallisesti ja ystävällisesti paitsi jokapäiväisessä käsittelyssä, myös ratsastuksessa tai ajossa. Hevosen hyvinvointiin vaikuttaa olennaisesti se, ymmärtääkö se apuja eli pystyykö se itse toiminnallaan välttämään paineen tai epämukavuuden lisääntymistä. Jollei hevonen reagoi toivotusti, voi olla että asia pitää opettaa sille uudelleen. Kun hevoselle annetaan aina mahdollisuus reagoida jo hyvin kevyeen apuun, se johtaa siihen että hevosesta tulee kevyesti toimiva, mieleltään rennompi ja ihmiselle turvallisempi.

Eläimille, hevosillekin, kehittyy kokemusten myötä elämänasenne. Jos hevonen saa kokea paljon turvallisuutta, onnistumisia ja se saa päivittäin positiivisia kokemuksia, sen asenne tulevaan on optimistisempi kuin sellaisen hevosen, joka kokee paljon negatiisivia asioita. Ihmisen vastuulla on pitää huolta siitä, että hevonen kokee pääosan sen kanssa tehtävistä asioista myönteisinä. Mahdolliset ongelmatilanteet pitää ratkaista ilman hevosen pelottelemista tai kivun aiheuttamista.

Kun hevosta kouluttaa huolellisesti ja vielä yleistää koulutetut asiat niin, että hevonen osaa tehdä samalla tavalla myös muualla kuin kotona, suuri pala hevosen hyvinvointia on kohdallaan. Kun jokapäiväiseen hevosen käyttöön ei liity toistuvaa stressiä, hevonen voi paremmin.

Näin parannat hevosen hyvinvointia

  • Anna hevoselle mahdollisuus olla toisten hevosten seurassa
  • Vieroita varsa vasta kun siihen on tarvetta ja ryhmään, jossa on aikuinen hevonen
  • Totuta hevonen asteittain sille lajityypillisesti vaikeisiin asioihin, kuten yksinoloon
  • Anna hevosen välillä valita, mitä se tekee
  • Varmista, että hevonen saa pääosin hyviä kokemuksia kanssasi
  • Opeta hevoselle kaikki sen tarvitsemat taidot niin, että se kokee harrastuksen turvallisena
  • Kun käytät painetta, poista se kun hevonen tekee oikein
  • Kuuntele hevosta: se kertoo käytöksellään siitä, miltä siitä tuntuu. Sopimaton varuste tai alkava vamma voi alussa oireilla vain epämääräisenä liikkumishaluttomuutena. Jos siihen reagoi ajoissa, voi välttyä suuremmalta haaverilta.
hevonen eläinten viikko hyvinvointi laumaeläin pihatto palkitseminen lajityypilliset tarpeet

Kommentit

Luetuimmat julkaisut