Tuotannosta kotikanalaan: Hapsu muutti eläkekotiin

  • Meiltä
  • Riikka Ala-Hulkko
Sosiaalisesta nokkimisjärjestyksestään tarkat kanat viihtyvät parhaiten pienessä, 5–20 linnun parvessa. Tuotannossa kanat kärsivät valtavissa parvissa. Kuva: Riikka Ala-Hulkko

Yhä useampi pohtii, sopisiko omalle pihatontille pienkanala. Yksi vaihtoehto kanalasta haaveilevalle on tarjota entisille tuotantokanoille pidempi ja parempi elämä.

Tuotantokanan elinkaari on usein erittäin lyhyt ja täynnä munimista, mutta kotikanalassa kana voi viettää onnellisempia eläkepäiviä. Hapsu on yksi niistä onnellisista, jotka ovat päässeet tuotannosta kotikanalaan.

– Hapsusta tuli Hapsu, koska sen höyhenet olivat tullessa niin hapsuiset. Otimme myös toisen kanan Hapsulle kaveriksi. Siitä tuli Kana Kananen, omistaja Marika Taskila kertoo.

Hapsun ja Kana Kanasen lisäksi Marikalla on myös muita kanoja sekä kukonpoika Piipero.  

Hapsu muutti uuteen kotiinsa perinteisestä häkkikanalasta. Tieto uutta kotia etsivistä kanoista tuli puskaradion kautta.

– En ole tainnut koskaan nähdä julkisia netti-ilmoituksia tuotannon lopettavista kanaloista, kertoo Marika. 

Hapsu muutti aluksi Marikan tutun kanalaan, mutta ei sopeutunut laumaan kunnolla. Marikan kotikanalasta löytyi tilaa, joten Hapsu pääsi sinne.

Tuotantokanalasta tulleella kanalla oli aluksi hankaluuksia sopeutua kotikanalaan.

– Aluksi nämä häkkikanalasta tulleet kanat olivat arkoja ja pelkäsivät ihmistä. Samalla ne kuitenkin olivat uteliaita ja lähtivät ihmeissään tutkimaan uutta paikkaa. Niillä oli niin pitkät kynnet, että ne piti leikata. Ne olivat laihoja ja söivät paljon – ja lähes mitä vaan, kertaa Marika kanojen alkuvaiheita.

Pikkuhiljaa entiset häkkikanala-asukit opettelivat uudelleen kanojen tavoille, löysivät oman paikkansa orsilta ja pääsivät ottamaan turvekylpyjä. Vaikeuksiakin välillä oli.

– Ulos päästyään ne olivat yllättävän kekseliäitä karkaamaan aitauksestaan, Marika nauraa hymyssä suin.

Aluksi Hapsun siipisulat olivat niin huonot, että Marikan täytyi pohtia, miten kana ei joutuisi käyttämään siipiään päästäkseen eri paikkoihin. Nykyään Hapsu pöyhistelee siipiään ahkerasti ja sillä on kaunis valkoinen sulkapuku entisen surullisen olemuksen tilalla. Marika kertoo, että on ilo nähdä, kuinka eläin oppii käyttäytymään jälleen luonnollisten käyttäytymismallien mukaisesti, kun se saa vain mahdollisuuden toteuttaa niitä.

– Jos jostain tulee itse hyvälle mielelle, niin siitä, kun kovia kokenut eläin ihan silmissä piristyy ja nauttii elämästään. Eläinten katseluun ei vaan koskaan väsy, Marika kertoo.

– Ne ovat persoonallisempia kuin uskoisikaan. Jopa kanat ovat ihan omanlaisiaan!

Haaveena oma kanala

Omasta kanalasta haaveilevan kannattaa tutustua tarkasti erilaisiin säädöksiin, joita siipikarjan pitämiseen liittyy. Kotikanalaksi käy vallan hyvin vanha ulkorakennus, mutta talviasumiseen sen tulee olla lämpöeristetty niin, että lämpötila pysyy aina nollan yläpuolella. Eläinsuojelulaissa kanoille suositellaan noin 15–20 asteen lämpötilaa.

Mikäli kanalaksi aiottua rakennusta on käytetty ennenkin eläinsuojana, se olisi hyvä desinfioida esimerkiksi Virkon S -liuoksella ennen käyttöönottoa kanalana. Mitä enemmän tilaa linnuilla on, sen parempi. Kotikanala on hyvä mitoittaa jo alusta asti niin, että lauman enimmäiskoko on neljä kanaa neliömetrille.

Kanat tarvitsevat valoa noin 12–15 tuntia päivässä ja noin yhdeksän tunnin pimeän ajan lepoa varten. Kanalan pohjalla on hyvä olla pehku, jossa kanat pääsevät kylpemään, sillä kylpeminen on tärkeä osa kanan päivärytmiä. Vaikka kana voi olla sotkuinenkin kotieläin, kylpypaikan tulee aina olla puhdas. Kanalassa tulee olla myös riittävästi orsia ja pesiä niin, että kanan on mahdollisimman helppo toteuttaa lajityypillistä käytöstään.

Ympärivuotiseen käyttöön toimivin ratkaisu on katettu ulkotarha. Kesällä kana mielellään laiduntaa, eli syö ruohoa sekä kaivelee matoja ja etanoita. Laitumen tulee tarjota kanoille myös varjopaikkoja.

Kanojen ulkoilua rajoitetaan lintuinfluenssan uhan vuoksi osan aikaa vuodesta. Lain mukaan siipikarjaa ei saa pitää vapaana ulkona 1.3.–31.5. välisenä aikana. Asetuksen mukaan siipikarja ja tarhatut vesilinnut tulee tuona aikana suojata kontaktilta luonnonvaraisten vesilintujen kanssa. Siipikarjaa saa kuitenkin pitää katetussa ulkotarhassa jaloittelemassa ympärivuotisesti, jos tarha on vain suojattu kontaktilta esimerkiksi riittävän tiheän verkon tai katon avulla.

Vinkkejä oman kanalan tekemiseen saa muun muassa Munanetistä, joka on kotikanala-ihmisille tarkoitettu keskustelufoorumi.

Kanaakin voi kouluttaa

Kana on tarkka sosiaalisesta nokkimisjärjestyksestään. Ideaali tilanne linnulle on pieni kanalauma, noin 5–20 yksilöä. Luonnollisesti ryhmässä on näiden lisäksi myös muutama kukko. Kanoilla on kuitenkin myös oma henkilökohtainen tilantarpeensa: normaalisti se on noin se etäisyys, minkä kana ulottuu nokallaan tavoittamaan. Ryhmän sisällä on tarkka arvojärjestys, joka ilmenee muun muassa siinä, kuka saa ja mitä ruokaa.

Luontaisesti kana nukkuu yön ja touhuaa valoisan ajan päivästä. Kanan päivään kuuluu muun muassa hiekkakylpyjä, pesänrakennusta ja ravinnon etsimistä. Kanojen lisääntymiskausi alkaa keväällä valoisan ajan pidentyessä, mutta tuotantokanaloissa munintaa säädellään sähkövalojen avulla ympäri vuoden.

Kanaa pidetään virheellisesti tyhmänä eläimenä. Oikeasti kana oppii nopeasti ja on helposti ruoalla motivoitavissa. Sitä voi kouluttaa hyvin positiivisen vahvistamisen avulla. Suomessakin järjestetään kanankoulutuskursseja. Kursseilla kana opettelee yksinkertaisia tehtäviä ja kouluttaja oppii positiivisen vahvistamisen metodeja.

Lisää tietoa kanoista: kanatieto.fi

Kana kärsii tilan ja virikkeiden puutteesta

Maatiaiskanan jalostus kohti tehokkuutta on aloitettu 1800-luvulla, mutta suurin kehitys on tapahtunut viime vuosikymmeninä.

Broileri on lihantuotantoon jalostettu nopeakasvuinen kanarotu, jonka elinkaari on keskimäärin kuusi viikkoa syntymästä teurastukseen. Jalostuminen kanasta broileriksi ei ole vähentänyt eläimen tarvetta toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään, kuten hiekkakylvyistä nauttimista tai pesänrakennusta. Näitä tarpeita kana ei pysty toteuttamaan tuotannossa, jossa se elää 40 000 muun linnun kanssa samassa broilerikasvattamossa.

Isoja ongelmia on myös munituskanaloissa. Eri tuotantomuodot voi kaupassa tunnistaa munakennoon merkityistä numeroista(0-3). Häkkikanaloiden pito kiellettiin EU-direktiivillä vuonna 2012. Suomessa häkkikanalat vaihtuivat nopeasti virikehäkkikanaloihin (3), kun osa häkkikanaloista lopetti toimintansa kokonaan direktiivin myötä. Virikehäkkikanaloista käytetään markkinoinnissa myös nimeä pienryhmäkanala. Virikehäkeissä kanoille tarjotaan keinotekoisia virikkeitä ja häkissä on vähemmän eläimiä, mutta linnuille tarjottava tila on yhä melko pieni. Virikehäkkikanaloissa yhdessä ryhmässä voi olla jopa 50 kanaa.

Asia ei muuttunut parempaan myöskään niin kutsutuilla lattiakanaloilla (2), joissa linnut viettävät aikansa laumassa vapaana sisätiloissa: stressi, virikkeettömyys ja liian suuri määrä lintuja samassa tilassa aiheuttavat sen, että osa purkaa turhautumistaan aggressiivisella käytöksellä. Yksi yleisimmin esiintyviä käytöshäiriöitä on lajitovereiden höyhenten nokkiminen.

Luomukanalat (0) ovat Suomessa yleistymään päin. Luomukanalassa kanoja tulee ruokkia pääosin luomurehulla ja kanoilla pitää olla pesiä, orsia, ikkunoita sekä ulkotarha, jossa kanat pääsevät kesäaikaan ulkoilemaan. Luomukanaloissa kanoilla on hieman enemmän tilaa kuin tavanomaisessa kanalassa.

Ulko- eli free range -kanalat (1) ovat Suomessa vielä verrattain uusi juttu. Ulkokanalassa kanat voivat ulkoilla ympäri vuoden.

siipikarja broileri kananmuna kana kotikanala häkkikanala virikehäkki nokkimisjärjestys hiekkakylpy positiivinen vahvistaminen

Kommentit