Kuusi avainta koiran hyvään arkeen

  • Meiltä
  • Helena Telkänranta
Ihmisseuran lisäksi koira tarvitsee kavereita lajitovereistaan. Kuva: Suvi Elo

Millaisin keinoin voi huolehtia siitä, että koira on onnellinen kotona? Tuttujen ja turvallisten koira- ja ihmiskaverien seura, tilaisuudet lajityypilliseen toimintaan sekä eläinystävällinen, taitava koulutus vievät jo pitkälle. Näillä sivuilla esittelemme kuusi keinoa koiran hyvään elämään.

Koiran esi-isä susi elää läheisistä suhteista koostuvassa perheyhteisössä. Susilaumaan kuuluu alfapariskunta ja sen aikuistuneita jälkeläisiä, senhetkisiä pentuja ja joskus myös muualta muuttaneita uusia laumanjäseniä. Sieltä kumpuaa myös koiran seurallisuus.

Koirilla seuran tarpeeseen antaa vielä oman lisämausteensa se, että koiran suhde ihmiseen ei muistuta vain aikuisen suden suhdetta toiseen aikuiseen suteen, vaan paljolti myös sudenpennun suhdetta susiemoon tai -isään. Osa koirien henkisistä ominaisuuksista nimittäin säilyy pennun kaltaisina vielä aikuisellakin iällä. Koirarotujen ja -yksilöiden välillä on tosin jonkin verran eroja siinä, miten pitkälle koira ”aikuistuu”.

Kun perheen ihmiset näyttävät emolta, isältä tai huolehtivilta vanhemmilta sisaruksilta, joutuminen heistä erilleen tuntuu helposti ahdistavalta ja pelottavaltakin. Ihmisyhteiskunnassa elämiseen sisältyy kuitenkin väistämättä se, että omistaja tai muut perheenjäsenet eivät voi olla aina koiran luona. Yksinoloa onkin hyvä harjoitella vähitellen jo pentuvaiheessa. Tarvittaessa sama harjoitus sopii yhtä hyvin aikuiselle koiralle, jos se yksin ollessaan haukkuu, pureskelee tavaroita tai on muuten levoton.

Pentu jätetään yksin kotiin ensin minuutiksi, ja omistaja palaa takaisin. Tätä toistetaan useina päivinä joitain kertoja päivässä. Poissaoloa venytetään vähitellen, ensin muutamaan minuuttiin, sitten kymmeneen ja niin edelleen. Tärkeintä on tulla takaisin ennen kuin koira ehtii huolestua. Näin koira oppii yhdistämään omistajan lähdön ja mielikuvan hänen paluustaan, ja tuntee siksi olonsa turvalliseksi.

Jos koira ehtii jo alkaa vinkua tai haukkua ennen kuin omistaja ehtii ovesta takaisin, kannattaa odottaa sellaista hetkeä, jolloin koira on hiljaa, ja avata ovi vasta sitten. Muuten koira oppii helposti, että haukkuminen on oikea keino saada omistaja tulemaan takaisin.

Ihmisseuran lisäksi koirakaverit ovat tärkeä osa koiran elämänlaatua. Oli suhde omistajaan kuinka läheinen tahansa, vain toisen koiran kanssa voi täysin viestiä koirien ruumiinkielellä ja leikkiä koirien leikkejä. Perheen ulkopuolisten koirakaverien olemassaolo on erityisen tärkeää silloin, jos kotona ei ole muita koiria.

Kyky ystävystyä muiden koirien kanssa rakentuu jo pentuna. Silloin tarvitaan tilaisuuksia seurustella hyvin sosiaalistuneiden koirien kanssa, joiden kohdalla voi luottaa siihen, että ne eivät pure tai muuten pelästytä pentua. Tällaisista rauhoittavista koirayksilöistä on hyötyä myös silloin, jos aikuinen koira on arka muiden koirien suhteen ja tarvitsee tilaisuuksia uskaltaa tutustua koiriin.

Huomioi lajityypillinen toiminta

Koirien esi-isät sudet hankkivat elantonsa kuljeskelemalla laajoilla alueilla ja tutkimalla maastoa haistellen. Kun kiinnostava tuoksu löytyy, sudet seuraavat sitä kuonoillaan pitkään ja kärsivällisesti. Jos niillä käy tuuri, ne onnistuvat pääsemään näköetäisyydelle eläimestä. Vuorossa on hidas lähestyminen tai kärsivällinen eläimen perässä hölkkääminen. Jos sudet onnistuvat lopulta pääsemään sen lähituntumaan, seuraa nopea kiinniotto.

Tätä pikajuoksu- ja kiinniottovaihetta ei tapahdu yleensä joka päivä, ja hyvin harvoin useammin kuin kerran päivässä. Kun saalis on saatu tapettua, sitä revitään pitkään ja hartaasti. Viimeisten jäännösten pureskeluun ja luiden kaluamiseen kuluu seuraavien päivien mittaan helposti yhteensä tunteja.

Susien saalistuskäyttäytymisestä löytyy yhtä ja toista osviittaa siitä, millaista toimintaa koirat tarvitsevat. Liikkuminen monenlaisissa ympäristöissä ja paikkojen tutkiminen kuonolla ovat tärkeä osa kesyjen koirien viihtyvyyttä. Pikaiset juoksupyrähdykset lelun perään eivät haittaa silloin tällöin, mutta osa koirista kiihtyy liikaa, jos tällaista tapahtuu useita tai jopa kymmeniä kertoja päivässä. Jokainen juoksupyrähdys saa elimistön erittämään adrenaliinia. Suden ja koiran elimistö ei ole sopeutunut siihen, että tällaisia adrenaliiniryöpsähdyksiä tulee niin usein.

Koira kyllä nauttii lelun takaa-ajosta, jotkin koirat jopa addiktioon asti, mutta palloihin tai keppeihin addiktoitumisella on hintansa. Luonnottoman suurten adrenaliinimäärien kanssa elävä koira alkaa usein kiihtyä liikaa muissakin tilanteissa. Kuonolla tapahtuva etsiminen ja luiden tai muun purtavan järsiminen pitkinäkin rupeamina ovat sen sijaan luontainen osa suden ja koiran arkipäivää. Tämä näkyy siinäkin, että nenätyöskentelyllä ja pureskelemisella on rauhoittava vaikutus koiriin.

Ennustettava ja turvallisen tuntuinen ympäristö

Mahdollisuus vaikuttaa omaan olotilaansa on olennainen rakenneosa minkä tahansa eläimen hyvää elämää. Yksi osa sitä on tilaisuus siirtyä valintansa mukaan erilaisten ympäristöjen välillä. Eräänlainen toiseksi paras versio on ympäristön ennustettavuus. Kotioloissa koiran omat valinnan mahdollisuudet ovat rajalliset, mutta tilannetta lievittää se, että koira ainakin tietää, mitä mistäkin tapahtumasta seuraa. Myös säännöllinen päivärytmi lisää elämän ennustettavuuden tuntua.

Yksi kaikkein suurimpia eläimen hyvinvoinnin tason määrittäviä tekijöitä on se, joutuuko eläin kokemaan pelkoa, ja kuinka usein ja paljon. Ihminen tulee helposti aliarvioineeksi sen, kuinka voimakkaana eläin voi pelkonsa kokea, jos ihminen tietää, ettei tilanteessa ole todellista vaaraa. Toistuva voimakas pelko on kuitenkin yksi pahimmista olotiloista eläimelle.

Jos koira on pennusta pitäen totutettu asteittain kaikkiin ympäristön ilmiöihin – liikenteestä hisseihin ja vieraisiin koiriin – eikä se ole joutunut kokemaan pahoja pelästymisiä, sen elämä on yleensä melko pelotonta ja huoletonta. Mutta tilanne voi olla aivan toinen, jos koira on joutunut muuttamaan rauhalliselta maaseudulta kaupungin vilinään tai sille on pentuajan purentatapauksesta jäänyt kammo kaikkia tietyn näköisiä tai ylipäänsä vieraita koiria kohtaan.

Jokapäiväiset tilanteet, jotka omistajan näkökulmasta saattavat olla lähinnä hankalia, kun koira räksyttää kurkku suorana tai sitä joutuu hinaamaan hihnassa, voivat koiran kokemina olla aitoja kauhun hetkiä. Pelkotiloista on yleensä mahdollista päästä vähitellen eroon, mutta se vaatii omistajalta kärsivällisyyttä. Tärkeintä on esitellä pelon kohdetta koiralle niin pieninä annoksina, että koira ei vielä ala pelätä.

Yleisin virhe on, että koira raahataan mukaan tilanteeseen, jossa sitä silminnähden pelottaa, kuvitellen että pelon kohtaaminen saa koiran tottumaan siihen. Yleensä käy päinvastoin: kun koira joutuu pelottavaan tilanteeseen vastoin tahtoaan, sen pelko kasvaa.

Varmista fyysinen hyvinvointi

Olennainen osa hyvää elämää on luonnollisesti se, että kipua ja muita fyysisesti tukalia tiloja on mahdollisimman harvoin.

Monet koirat sinnittelevät kroonisten kipujen kanssa omistajan tietämättä. Eläinlääkärinkin on usein vaikeampi huomata krooninen kipu kuin äkkiä alkanut kipu. Jos kipu alkaa lievänä ja voimistuu pikku hiljaa, myös eläimen kävelytyyli tai käyttäytyminen muuttuu vähitellen. Omistaja saattaa vain tottua siihen, miltä eläin näyttää.

Vanhojen koirien kivut jäävät joskus huomaamatta myös siksi, että jäykkyyttä tai verkkaista makuulta ylös nousemista luullaan vanhuuteen luonnostaan kuuluviksi. Kipuja on syytä epäillä ja eläinlääkärin puoleen kääntyä myös silloin, jos koira ei anna koskea johonkin ruumiinosaan tai muuten vaikuttaa aiempaa äreämmältä.

Fyysiseen hyvinvointiin vaikuttavat myös kylmyys ja kuumuus. Takkien käyttö lyhytkarvaisilla koirilla on onneksi alkanut yleistyä. Suomen talvi on aika hyinen koirille, joiden turkki on paitsi lyhyt myös ohut, eli vailla varsinaista alusvillaa. Kesähelteillä taas paksuturkkisimmat koirat tarvitsevat omat järjestelynsä, kuten turkin kastelua tai tuulettimen. Tuuheaturkkisille koirille tulee paljon helpommin kuuma kuin ihmisille, koska niiden iho ei hikoile kuten meidän, vaan ne pystyvät haihduttamaan lämpöä lähinnä kielen kautta.

Monet koirat ovat siitä erikoisessa asemassa verrattuna muihin lemmikkieläimiin, etteivät ne saa itse päättää, milloin ne virtsaavat ja ulostavat. Sen sijaan on odotettava, että ihminen vie lenkille tai päästää pihalle. Jos ulkoilujen välinen aika venyy kovin pitkäksi tai koira ei pääse tarpeilleen sellaiseen kellonaikaan mihin sen elimistö on tottunut, olo käy tukalaksi.

Ruotsissa laki säätää nykyään, että koiran on päästävä ulos vähintään kuuden tunnin välein. Yöllä väli saa olla pidempi. Erilaisissa nettikeskusteluissa tämä esiintyy usein väärinkäsitetyssä muodossa, että Ruotsissa ei saa jättää koiraa yksin yli kuudeksi tunniksi. Säädöksen mukaan koirat on ulkoilutettava vähintään joka kuudes tunti päiväsaikaan, pennut ja vanhat koirat useammin. Ei siis riitä, että kuuden tunnin kuluttua koiralle mennään pitämään seuraa, vaan sen on päästävä myös ulos. Suomen nykyiseen lainsäädäntöön tämä ei vielä sisälly, mutta se olisi hyvä käytännön ohjenuora meilläkin.

Hyvin koulutetun koiran on helpompi elää ihmisten yhteiskunnassa vaadittujen sääntöjen mukaan. Kuva: Suvi Elo


Kouluta positiivisesti

Koirana elämiseen ihmisten yhteiskunnassa liittyy väistämättä monia ihmisten asettamia sääntöjä. Siksi koiran oma elämä on yleensä sitä helpompaa, mitä paremmin omistaja on harjoitellut sen kanssa tavallista arkitottelevaisuutta.

Koulutus tuo koiran elämään vapautta: mitä paremmin koira on koulutettu ja totutettu ympäröivään yhteiskuntaan, sitä useampiin paikkoihin sen voi ottaa mukaan, ja sitä useammissa tilanteissa sen voi myös antaa olla irti. Hihnassa ollessaankin hyvin koulutettu koira välttyy monilta niskalihaksia rasittavilta kiskomistilanteilta.

Kuten tämän verkkolehden lukijakunnalle on muutenkin selvää, koulutuksessa olennaisinta on käyttää eläinystävällisiä keinoja, kuten positiivista vahvistamista eli palkitsemalla kouluttamista. Sen yksityiskohdista on nykyään tarjolla paljon pätevää tietoa. Tuloksena koiran suorituksista tulee täsmällisempiä ja luotettavampia kuin vanhanaikaisessa pakottamalla kouluttamisessa. Vielä dramaattisempi on ero koiran elämänlaadussa. Koiran kokemus omistajasta ja elämästä ylipäänsä on aivan toinen silloin, kun omistaja on hyvien kokemusten lähde sen sijaan, että omistaja ja koti olisivat toistuvan pelon, kivun ja ahdistuksen näyttämöitä.

Koulutustietoa etsittäessä on hyvä muistaa, ettei hyvään tulokseen pääsemiseksi riitä, että kouluttaja mainostaa itseään eläinystävälliseksi. Koirakouluja ja muuta neuvontaa on tarjolla paljon ja nykyään moni on liikkeellä aidosti eläinystävällisin tarkoituksin, mutta kaikkien taidot kouluttamisessa eivät ole samalla tasolla.

Onnistunut koulutus edellyttää monien yksityiskohtien tarkkaa hallintaa – liittyen palkitsemisen täsmälliseen ajoitukseen, palkintojen harventamisen aikataulun suunnitteluun, saman asian harjoittelemiseen eri ympäristöissä niin, että huomiota vaativien häiriötekijöiden määrä lisääntyy asteittain ja niin edelleen.

Se, että joku sanoo käyttävänsä positiivista vahvistamista, ei yksin riitä. Liikkeellä on monenlaisia väärinkäsityksiä siitä, mitä termi tarkoittaa. Sellaistakin uskomusta esiintyy, että positiivinen vahvistaminen tarkoittaisi kaikkea koulutusta, joka ei tuota suoranaista kipua. Jopa hihnasta nykimistä harrastavien kouluttajien kuulee joskus sanovan sitä positiiviseksi vahvistamiseksi.

Uusien temppujen opettelemista voi käyttää myös virikkeenä. Useimmilla koirilla on arkielämässään melko vähän tilaisuuksia käyttää hoksottimiaan uusien asioiden oppimiseen. Palkitsemalla oppiminen tuottaa koiralle kahdenlaista mielihyvää: palkintojen lisäksi oppimisen kokemus itsessään vaikuttaisi nykytiedon valossa olevan eläimille innostava. Samalla se edistää arkitottelevaisuutta, koska se kasvattaa koiran motiivia tarkkailla omistajan tekemisiä ja saa omistajan aloitteiden seuraamisen tuntumaan hyvältä asialta.

Ymmärretyksi tuleminen – myös yksilönä

Eläimen tunteiden ja motiivien ymmärtäminen on ensimmäinen askel minkä tahansa eläimen hyvinvoinnin turvaamiseen. Lajin ominaisuuksien tuntemisen lisäksi olennaista on yksilöllisten luonne-erojen havaitseminen. Kaikkien eläinlajien yksilöiden välillä on sekä geeneistä että erilaisista kasvuympäristöistä johtuvia yksilöllisiä eroja siinä, miltä mitkäkin tilanteet eläimestä tuntuvat ja miten se niihin reagoi.

Saman rodun sisältä löytyy monenlaisia yksilöitä, mutta lisäksi koirarotujen erilaiset ääripäät poikkeavat toisistaan enemmän kuin minkään muun eläinlajin rodut, myös henkisiltä ominaisuuksiltaan. Suuria eroja on muun muassa aivokemiassa, kuten dopamiinin erityksen määrässä. Siksi sama tilanne voi yhdelle yksilölle tai rodulle olla huomattavasti suuremman innostuksen tai huolen aihe kuin toiselle. Koulutuksen etenemisnopeus, sopivan uuden omistajan valinta ja monet muut tilanteet edellyttävät niin ikään koiran tarkkaa tuntemista yksilönä, ei vain rotunsa edustajana.

Osa koirien käyttämästä elekielestä perustuu laajoihin liikkeisiin, jotka ihmisenkin on helppo huomata ja tunnistaa. Siksi koiran tunnetilojen havaitseminen on usein helpompaa kuin muiden eläinten.

Silti koirien elekielen vivahteista löytyy edelleen uutta tutkimustietoa, joka tarjoaa uusia näköaloja kokeneillekin koiraihmisille. Yksi esimerkki ovat moniin liikkeisiin liittyvät pienet epäsymmetriat vasemman ja oikean puolen välillä, jotka paljastavat eroja koiran tunnetiloissa silloinkin, kun liike voi ihmissilmin näyttää äkkiä vilkaisten samalta.

Hännän heiluminen painottuu oikealle puolelle silloin, kun koira kokee tilanteen ystävällismieliseksi, ja vasemmalle kun koira on hermostunut. Kun koira käyttää nuuhkiessaan enemmän oikeaa sierainta kuin vasenta, se kokee tuoksun joko uudeksi tai epämiellyttäväksi, kun taas tutun ja turvallisen tuntuisia tuoksuja haistellessaan koira vetää vain ensimmäiset nuuhkaisut oikealla sieraimella ja jatkaa sitten vasemmalla.

Silloin kun opastetaan vähemmän kokeneita koiraihmisiä koirien mielentilojen lukemisessa, kannattaa yleensä keskittyä syventämään heidän tietämystään suuremmista linjoista. Esimerkiksi koiran hännän heilutuksen painottuminen vasemmalle tai oikealle puolelle koostuu yleensä niin pienistä eroista, että kokemattoman tarkkailijan on vaikea nähdä niitä. Hännän heiluttaminen ei aina tarkoita iloisuutta, vaan koirat käyttävät sitä myös keinona yrittää selviytyä hermostuttavista tai uhkaavan tuntuisista tilanteista. Siksi on parempi ohjata omistajaa tarkkailemaan koiran muuta elekieltä ja tilannetta yleisesti.

lajityypillinen käyttäytyminen koira koirankoulutus koiran koulutus eläintenkouluttaja

Kommentit