Nepalissa norsuja ei enää kouluteta pelolla
- Maailmalta
- Helena Telkänranta
Eläinkoulutuksen haasteet ovat samat kaikkialla. Nepalissa on etsitty uudenlaisia ratkaisuja työnorsujen kivuttomaan koulutukseen.
Eksoottisten lomakohteiden suosion kasvaessa on myös eksoottisista eläimistä tullut suomalaisille yhä kotoisampia. Norsunkin on moni kohdannut: esimerkiksi Thaimaan yli kahdesta tuhannesta työnorsusta suurinta osaa käytetään norsuratsastusten tarjoamiseen turisteille. Norsuilla on keskeinen rooli turistien ohjelmatarjonnassa myös muun muassa Nepalin eteläosissa, missä maisema on pohjoisen vuorten sijaan riisipeltojen hallitsemaa subtrooppista tasankoa.
Eläinsuojelun haasteet ovat näissä oloissa osittain eksoottisen erilaisia kuin meillä, osittain taas kotoisan tuttuja. Jälkimmäisiä on ylivoimainen enemmistö. Usein perimmäiseksi ongelmaksi osoittautuu tiedon puute, joka ylläpitää uskomuksia.
Kun puhuu jonkun meikäläisen, ”dominanssin” tärkeyteen uskovan vanhan linjan koira- tai hevoskouluttajan kanssa, huomaa käyvänsä aivan samaa keskustelua kuin jos toisena osapuolena olisi aasialainen norsunajaja. Hänkin on oppinut isältään ja isoisältään, että ainoa mahdollinen tapa hallita norsua on pitää se pelon vallassa.
Syyttely ei johda mihinkään
Maailman eri kolkissa kohdattavilla eläinsuojeluhaasteilla on toinenkin yhteinen piirre. Kun jokin eläinrääkkäyksen muoto herättää voimakkaita tunteita, on vaarana se, että tilanne lukkiutuu vastustajien ja eläinten omistajien väliseksi juupas-eipäs -pattitilanteeksi. Kun jokin ihmisryhmä alkaa painostaa tai julkisesti kritisoida eläinten omistajia, nämä reagoivat pitämällä kiinni toimintatavoistaan entistäkin tiukemmin.
Norsujenkin kohdalla tätä on jo nähty. Pisimmälle tilanne kärjistyi vuonna 2004 Thaimaassa, kun amerikkalainen TV-dokumenttiryhmä oli kuvannut norsunpoikasen koulutusta. Norsujen koulutus perustuu Thaimaassa kuten muuallakin Aasiassa poikasen ”tahdon murtamiseen”, mikä tehdään päivästä toiseen toistuvilla pahoinpitelyillä, usein teräasein.
Kun dokumentti näytettiin USA:n televisiossa, sikäläinen eläinoikeusjärjestö PETA kehotti amerikkalaisia boikotoimaan koko Thaimaata: tuontiviinejä, snorklausmatkoja ja kaikkea siltä väliltä.
Kun tieto kantautui Thaimaan matkailuelinkeinolle, vastareaktio oli luonnollisesti voimakas. Thaimaan tunnetuin norsujen suojelija, loukkaantuneita työnorsuja pelastava Sangduen Chailert, joka ei ollut tiennyt koko dokumentista mitään, alkoi saada tappouhkauksia, koska hänen oletettiin olevan boikottikampanjan takana. Järkevä keskustelu norsujen kohtelusta vaikeutui Thaimaassa pitkäksi aikaa.
Monipuolista ongelmanratkaisua
Joskus asetelman voi kuitenkin muuttaa. Vastakkaisista osapuolista voi tehdä liittolaisia ongelman ratkaisemiseksi. Tällaisen uuden lähestymistavan räätälöiminen vaatii kuitenkin tarkkaa pitkän tähtäimen suunnittelua ja kaikkien osapuolten perusteellista tuntemista. Keskeistä on, että asetelmaan ilmestyy uutena osapuolena jonkinlainen välittäjä, joka ei kritisoi ketään ja jonka kaikki osapuolet kokevat olevan aidosti kiinnostunut heidän toiveistaan ja huolistaan.
Yksi tällainen hanke on aasialaisten työnorsujen eläinystävällisen koulutuksen ja hoidon opastaminen, jota olen ollut kehittämässä ja vetämässä vuodesta 2005. Hankkeen ensimmäisessä kohdemaassa Nepalissa olemme jo saaneet pahimmat eläinrääkkäyksen muodot katoamaan norsujen koulutuksesta. Seuraavana askeleena suunnittelemme parhaillaan norsuasioista vastaavan sikäläisen ympäristöministeriön kanssa, millaisin keinoin eläinystävällinen tietotaito saataisiin vakiinnutettua kaikkeen Nepalissa tapahtuvaan norsujen käyttöön ja hoitoon.
Hankkeen lähtökohtana oli kehitysmaiden luonnonsuojelussa hyväksi havaittu toimintamuoto: integroitu luonnonsuojelu ja kehitysyhteistyö, jota muun muassa Maailman luonnonsäätiö WWF on kehittänyt viime vuosikymmeninä. Integroinnilla tarkoitetaan tässä sitä, että luonnonsuojelua ja kehitysyhteistyötä tehdään samanaikaisesti: kuhunkin maahan ja kuhunkin kylään räätälöidään sellaista toimintaa, jossa luonnonsuojelu ja köyhyyden lievittäminen edistävät toinen toisiaan.
Nepalin työnorsuhankekin käynnistyi WWF:n Suomen toimiston ja Nepalin toimiston yhteistyönä. Suunnittelussa oli ohellani keskeisessä roolissa Nepalin WWF:n silloinen toiminnanjohtaja, nyttemmin edesmennyt Chandra Gurung.
Toiminnan käynnistämiseen tarvittavaa rahoitusta saatiin ensimmäisinä vuosina myös Suomen ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyöosastolta sekä Maailman eläinsuojeluliitto WSPA:lta. Hanke oli ensimmäiset kuusi vuotta osa Suomen WWF:n toimintaa Nepalissa, minkä jälkeen sitä on jatkanut kansainvälinen, Suomeen rekisteröity eläinsuojelujärjestö WEPA (Working Elephant Programme of Asia). Vuodenvaihteessa WEPA:n nimi muuttui, nykyisenä nimenä on Elephant Experts.
Positiivista vahvistamista
Työnorsujen väkivaltainen kohtelu johtuu suureksi osaksi siitä, että ne tappavat ihmisiä useammin kuin mikään muu kesyeläin. Perinteisessä koulutuskulttuurissa ongelma on pyritty ratkaisemaan pitämällä norsu ihmisen pelossa ja siten hallinnassa. Tämä on kuitenkin yksi niistä ongelmista, jonka voi kääntää ratkaisuksi. Osasyy ihmisten kuolemantapauksiin on ollut väkivaltaisen kohtelun aiheuttama norsujen aggressiivisuus, ja tältä osin tilannetta voi auttaa eläinystävällisellä koulutuksella.
Tärkeää on kuitenkin, että uuden koulutusmenetelmän opettajat ovat erittäin ammattitaitoisia. Vaikka eläinystävällinen norsunkoulutus perustuu samoihin periaatteisiin kuin koirilla tai hevosilla, norsujen koon takia ei ole varaa pieniinkään epätarkkuuksiin. Kun kolmivuotias eläin on vielä henkisesti pieni poikanen mutta painaa tonnin, pienikin virhe esimerkiksi palkitsemisen ajoituksessa voi johtaa osallistujien sairaalareissuun tai pahempaan.
Tasokas opetus on siis muutoksen a ja o. Hankkeen ydin ovat olleet nepalilaisille norsunajajille, -hoitajille ja -kouluttajille tarjotut kurssit, joilla on opetettu positiivisen vahvistamisen käyttöä norsujen koulutuksessa sekä norsujen sairauksien tunnistamista ja muuta terveydenhuoltoa.
Koulutusta on tähän mennessä ollut opastamassa yhteensä kuusi norsujen ja muiden eläinten koulutuksen asiantuntijaa, kuten australialainen Laurie Pond ja belgialainen Marc Pierard. Kahdella ensimmäisellä kenttämatkalla oli koulutuksen periaatteita esittelemässä myös suomalainen Tuire Kaimio. Terveydenhuollon opettajina on ollut kaksi norsuihin erikoistunutta eläinlääkäriä, nepalilainen Kamal Gairhe ja amerikkalainen Susan Mikota.
Käytäntöjä muuttamassa
Vuonna 2008 hanke oli edennyt vaiheeseen, jossa ministeriön kanssa syntyi sopimus yhden kokonaisen norsutallin osoittamisesta uuden, eläinystävällisen koulutuksen kokeilu- ja pilottipaikaksi. Sen nuoret norsut koulutettaisiin meidän opastuksellamme, minkä jälkeen ministeriö voisi verrata, toimivatko ne työkäytössä yhtä luotettavasti kuin perinteisesti koulutetut norsut.
Nepalilaisista työnorsuista puolet toimii valtion leivissä kansallispuistojen vartiointitehtävissä, missä ne toimivat yhdistettyinä poliisikoirina ja poliisihevosina aseellisten salametsästäjien pidätysoperaatioissa. Tehtävät vaativat siis norsuilta täsmällistä toimintaa vaarallisissakin tilanteissa. Ministeriö on siis ymmärrettävästi varovainen uudistaessaan koulutusjärjestelmäänsä tavalla, josta ei ole kokemusta missään muussa Aasian maassa.
Pilottipaikaksi valittiin Bardian norsutalli Nepalin lounaiskolkassa. Sen viiden nuoren norsun koulutietä on seurattu myös Eläinten ystävän palstoilla vuosina 2009–2011. Kun viranomaiset aikanaan saapuivat arvioimaan oppilaiden edistyksen, he olivat myönteisesti yllättyneitä. Eläinystävällisemmin koulutetut norsut olivat oppineet tehtävät nopeammin ja niiden työskentely oli täsmällisempää kuin perinteisten, kivun ja pelon avulla hallittujen norsujen.
Tuloksena ministeriö pyysi meitä laajentamaan kurssitarjontaamme koko Nepaliin, ja työ on parhaillaan käynnissä. Viimeksi olimme pitämässä koulutus- ja hoitokurssia marras-joulukuussa Chitwanissa maan eteläosassa.
Neuvontaa kritiikin sijaan
Onnistumisen avaimista yksi tärkeimmistä on ollut, että hankkeen kaikessa toiminnassa lähtökohtana on rakentava keskustelu. Sisältyi perinteisiin norsujenkäsittelymenetelmiin sitten mitä tahansa, meidän roolimme ei ole kritisoida sitä. Roolimme on kertoa, että norsut voi opettaa tarvittaviin tehtäviin myös toisella tavalla, ja että me olemme käytettävissä näyttämään miten se tapahtuu, jos osapuolia kiinnostaa.
Kun norsunajajat saavat omakohtaisesti nähdä ja kokeilla, miten palkitsemiseen perustuva oppiminen tapahtuu, vastaanotto on ollut lähes kautta linjan kiinnostunut. Usein myös liikuttavan lämmin: useampi kuin yksi raavas mies on kurssien jälkeen tullut kiittämään meitä kertoen, miten hyvältä tuntuu nyt kun ei enää tarvitse vahingoittaa norsuja.
Aasialaisessa kasvojensäilytyskulttuurissa tällainen asennoituminen on erityisen ihailtavaa siksi, että puhujina ovat kuitenkin henkilöt, joiden arvoasema on vuosikymmenet perustunut heidän ammattitaitoonsa vanhan koulutusmenetelmän käyttäjinä.
Kokemukset Nepalin norsujen kanssa ovat osoittaneet, että integroitu lähestymistapa on tehokas myös eläinsuojelussa. Pyyntöjä vastaavan hankkeen käynnistämiseksi tulee nyt useista Aasian maista, ja parhaillaan valmistaudumme vastaavan hankkeen käynnistämiseen Intiassa.
Alusta alkaen tavoitteena on ollut luoda yksi esimerkkitapaus siitä, miten eläinten kohtelua voi merkittävästi parantaa rakentavalla, kaikkien osapuolten etuja palvelemaan suunnitellulla tiedonvälityksellä ja koulutustarjonnalla. Nepalissa saadun kokemuksen on siis tarkoitus myös edistää vastaavien hankkeiden suunnittelua muissa maissa ja muille eläinlajeille.
Lisää tietoa hankkeesta: elephantexperts.org
Kommentit