Pikkulemmikeistä tehdään harvoin eläinsuojeluilmoituksia, mutta se ei tarkoita, ettei ongelmia ole

Hamsterin kokema kipu, kärsimys ja turhautuneisuus on todennäköisesti samanlaista kuin ihmisen. Kuvituskuva. Kuva: zdenet/Pixabay

Puutteet kanien ja jyrsijöiden olosuhteissa eivät ole vähäpätöinen asia, sillä usein eläin viettää häkissä koko elämänsä.

Eläinsuojeluviranomaiset saavat vuosittain tuhansia ilmoituksia epäillystä eläinten huonosta kohtelusta. Esimerkiksi Helsingissä tehdään vuosittain satoja eläinsuojeluvalvontakäyntejä, joista suurin osa yksityisasuntoihin. Valtaosa tarkastuksista koskee koiria ja kissoja.

– Pienistä, häkissä pidettävistä lemmikeistä tehdään ilmoituksia harvakseltaan. Yleensä pikkulemmikkien ongelmat paljastuvat samalla, kun mennään tarkistamaan muista eläimistä tehtyä ilmoitusta, sanoo Suomen Eläinlääkäriliiton puheenjohtaja ja valvontaeläinlääkärinäkin työskentelevä Päivi Lahti.

Saman ilmiön ovat huomanneet myös SEYn vapaaehtoiset eläinsuojeluneuvojat. Pikkulemmikkejä pidetään sisällä kodeissa muiden näkymättömissä, eikä niistä siten juuri tule eläinsuojeluilmoituksia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pieniä häkissä pidettäviä lemmikkejä pidetään erityisen hyvin.

– Vaikka kaneja, pikkujyrsijöitä ja muita pienikokoisia lemmikkieläimiä päätyy kissoihin ja koiriin verrattuna harvoin löytöeläintaloihin tai eläinsuojeluyhdistysten hoiviin, ei asiasta kannata vetää kovin pikaisia johtopäätöksiä. Vaikka eläinsuojelun arjen täyttävät kissat ja koirat, meillä on iso huoli muista pienistä lemmikeistä ja syytä uskoa, että ongelmia on, mutta ne eivät vain tule esille, sanoo SEYn toiminnanjohtaja Kati Pulli.

Pulli uskoo, että kissoista ja koirista on helpompi tehdä ilmoitus, sillä ne ovat yleensä näkyvillä ja niiden kuntoon ja kohteluun osaa asiasta tietämätönkin ottaa kantaa. Pikkulemmikkien ongelmat tulevat yleensä esiin silloin, kun muiden eläinten pidossa on ongelmia. Siksi on hyvin todennäköistä, että ainoina lemmikkeinä elävillä pienillä eläimillä on paljon hyvinvointiongelmia, jotka vain eivät ole kenenkään tiedossa.

Lajia tuntemattoman on yleensä vaikeaa huomata, milloin eläin ei voi hyvin. Kun eläin on kipeä, se tyypillisesti piiloutuu.

– Kärsivä eläin menee kyhjöttämään piiloon, eikä kukaan näe, kuinka laiha se on tai kuinka sillä on ylikasvaneet hampaat, tarkentaa Päivi Lahti.

– Eläin voi kärsiä häkissään pitkään. Tyypillisesti eläimistä tulee ilmoitus vasta silloin, kun huonoissa oloissa pidettyjä eläimiä on niin paljon, että niistä koituu hajuhaittoja naapureille. Silloin voi olla kyse jopa sadoista eläinyksilöistä. 

Minimivaatimuksista lipsutaan

Eläinsuojelulaki antaa hyvin väljät raamit määritellessään pikkulemmikkien pitoa. Häkkipinta-ala eläintä kohden on kirjattu asetukseen, mutta se on hyvin pieni. Samoin asetuksessa määrätään pesäkopista, kuivikkeesta ja virikkeistä.

– Vaikka säädökset edellyttävät vain vähän, on niidenkin noudattamisessa yllättävän usein puutteita. Minimipinta-ala on yleensä juuri ja juuri riittävä, mutta hälyttävän usein puuttuvat pesäkopit, kuivikkeita on aivan liian vähän ja vesi on likaista tai se puuttuu kokonaan, kertoo valvontaeläinlääkärinä muun muassa Helsingissä ja Tampereella pitkään toiminut Elli Valtonen.

– Ei ole mikään pieni asia, että edes lain minimivaatimukset eivät täyty, kun eläin viettää häkissä koko elämänsä. Se ei voi halutessaan hakeutua parempaan paikkaan asunnossa, kuten kissa tai koira. Tämän vuoksi myös häkin sijoittelu asunnossa on äärimmäisen tärkeä asia. Jos häkissä on liian kuumaa, kylmää tai vetoista, eläin ei voi valita parempaa paikkaa, vaan se kärsii koko ajan, Valtonen tähdentää.

Päivi Lahti on huomannut, että usein ei muisteta, että pikkujyrsijät ovat luonnossa saaliseläimiä. Asunnossa pidetään usein vapaana kissoja ja koiria, joilla on pääsy myös pikkulemmikin häkille.

– Pikkulemmikki ei varmasti nauti siitä, että kissa vaanii sitä jatkuvasti. Se aiheuttaa eläimelle jatkuvaa stressiä ja pelkoa, jota omistajan on valitettavasti vaikeaa huomata.

Lemmikkieläimiä koskeva asetus edellyttää myös, että eläinten lajinomaisen liikunnantarpeen tyydyttämisestä huolehditaan. Esimerkiksi gerbiili liikkuu luonnossa omakotitalotontin kokoisella alueella, kun laki edellyttää sille vain yhden A4-arkin verran tilaa eläintä kohden.

– On erittäin kyseenalaista, täyttyykö pikkulemmikkien liikunnantarve näissä pienissä häkeissä säädösten edellyttämällä tavalla, Valtonen huomauttaa. 

Halpaa eläintä ei viedä eläinlääkäriin

Päivi Lahden mukaan liian vähäinen, likainen ja märkä kuivike on yksi tyypillisimmistä pikkulemmikkien ongelmista. Monissa tapauksissa koko häkki on likainen ja haiseva, ja ulosteet on jätetty siivoamatta. Virikkeet puuttuvat monesti kokonaan.

– Kanit ja jyrsijät ovat helponoloisia lemmikkejä. Niitä otetaan pienellä kynnyksellä lapselle viihdykkeeksi, mutta perushoitoon ei perehdytä ollenkaan. Silti niidenkin hoito vaatii viitseliäisyyttä ja siivoamista, Lahti sanoo.

Epäkohdat pikkulemmikkien pidossa ja olosuhteissa ovatkin hyvin todennäköisesti tavallisia.

– Kun innostus loppuu, eläin muuttuu ikäväksi velvollisuudeksi. Silloin eläimiä pidetään niin, että ne juuri ja juuri pysyvät hengissä. Purua on vähän, heiniä on vähän, vitamiinit unohtuvat, virikkeet puuttuvat, häkistä ei pääse koskaan pois ja eläimen ainoana ajanvietteenä toimii syöminen, kertoo Elli Valtonen.

Kun hankintahinta on pieni ja eläin on hankittu ilman kunnollista harkintaa, tingitään usein myös terveydenhoidosta.

– Halvalla hankittuun eläimeen ei aina olla valmiita laittamaan rahaa, eikä sitä välttämättä viedä eläinlääkäriin, kun se on sairas. Usein näyttää käyvän niin, että eläin jätetään vain kuolemaan hitaasti häkkiinsä, Valtonen sanoo.

Eläinten hyvinvointitutkimus osoittanut, että eläimen koko ei vaikuta siihen, miten se kokee maailman. Kipu, kärsimys ja turhautuneisuus tuntuvat yhtä suurilta, oli kyseessä hevonen, koira tai hiiri. Kivun tunne on suurella todennäköisyydellä samanlaista kuin ihmisillä. 

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Marsu tarvitsee seurakseen muita marsuja. Kuvituskuva. Kuva: megamicosp/Pixabay

Kompromissikaneja

Valtonen on huomannut, että pieniä jyrsijöitä ja kaneja pidetään yleisesti kompromissieläiminä: kun vanhemmilla ei ole halua hankkia koiraa tai kissaa, lapsi saa kompromissina pienen häkissä pidettävän eläimen. Niiden ajatellaan olevan vain vähän aikaa ja tilaa vieviä, ja ne voi jättää lapsen vastuulle lapsen huoneeseen. Hämärän peitossa on usein se tosiasia, että aikuinen on vastuussa eläimestä, vaikka se olisi kuinka pieni. Minkä tahansa eläimen omistamista tulisi kuitenkin ajatella harrastuksena, jossa eläimen pitoon on uhrattava päivittäin aikaa, vaivaa ja rahaa.

– Pienet eläimet on helppo unohtaa häkkiin asunnon perukoille, koska ne eivät ole kotiin tullessa ovella vastassa, eivätkä ne turhautuessaan hauku, tuhoa paikkoja tai kiipeile verhoissa, kuten koirat tai kissat, pohtii Valtonen.

– Pikkulemmikeille ei myöskään hankita ollenkaan yhtä herkästi uutta kotia kuin koiralle tai kissalle, kun huomataan, että aika ja kiinnostus eivät vain riitä. 

Kun määrä korvaa laadun

Pikkulemmikkien ongelmat johtuvat siis suurelta osin tiedon ja arvostuksen puutteesta. Päivi Lahden mukaan tyypillisesti eläimet kärsivät myös silloin, kun ihmisille kasautuu ongelmia.

– Joskus aikuinen tulee hankkineeksi eläimen lapselle vaikeassa tilanteessa, eivätkä resurssit oikeasti riitä eläimestä huolehtimiseen. Talous voi olla tiukalla ja oma jaksaminen vähissä. Silloin eläimen hyvinvoinnista huolehtiminen voi unohtua.

Kun kyse on pienistä lemmikeistä, voi iskeä vauhtisokeus. Kun eläinten pidon pinta-alavaatimukset ovat pienet ja eläimet myös lisääntyvät nopeasti, voi eläinten määrä kasvaa nopeasti hyvin suureksi.

–  Joillakin kasvattajilla voi olla jopa parisataa pikkujyrsijää. Jokaista eläintä on kuitenkin hoidettava yksilöllisesti, ja jokaisen eläimen kunto on lainkin mukaan tarkistettava kerran vuorokaudessa, ja sille on hankittava tarvittava hoito. En tiedä, miten tämä onnistuu, jos eläimiä on kymmeniä tai jopa satoja, Elli Valtonen pohtii.

Kun eläimestä huolehtii hyvin, siitä on myös paljon enemmän iloa omistajalleen. Kun eläin on hyvinvoiva ja terve, se on touhukas ja sosiaalinen, ja sitä on ilo seurata.

– Erityisen hienoa pikkulemmikeissä on se, että niiden tarpeet on mahdollista tyydyttää erinomaisella tasolla myös kotioloissa, eikä se välttämättä ole kovinkaan vaivalloista tai kallista, Valtonen muistuttaa.

Parempaa lainsäädäntöä

 Pelkkä tiedon ja asenteiden rukkaaminen eivät kuitenkaan riitä. Tarvitaan myös muutoksia pikkulemmikkejä koskeviin säädöksiin. Kun eläinsuojelulaki saadaan valmiiksi, alkaa työ asetusten parissa. Yksi asetuksista tulee koskemaan pieniä lemmikkieläimiä.

– Jyrsijöiden, lintujen ja muiden häkissä pidettävien eläinten pitopaikan minimikokoa on suurennettava ja muita hoitoon ja olosuhteisiin liittyviä vaatimuksia tarkennettava. Pohjana on käytettävä olemassa olevaa tieteellistä tietoa ja mukana on oltava voimakas eettinen pohdinta. Mikään eläin ei ole olemassa vain meidän ihmisten viihdykkeeksi, Elli Valtonen muistuttaa.

Päivi Lahden mielestä pikkulemmikkien asiaa edistäisi myös se, että valvontaviranomaisilla olisi ylipäänsä tiedossa, missä eläimiä on.

– Kaikki eläintenpitopaikat tulisi rekisteröidä, tai jos sitä pidetään liian raskaana menettelynä, ammattimaisen eli ilmoituksenvaraisen eläintenpidon eläinmäärän alarajan tulisi olla selkeästi määritelty ja varsin alhainen.

Lemmikkejä myyvien kauppojen ja kasvattajien rooli on silti ratkaiseva.

– Eläinkauppiaiden pitäisi haastatella kaikki ostajat todella tarkasti ja jakaa kunnolliset hoito-ohjeet kaikkien eläinten mukana. Eläin on halpa hankkia, ja sen voi tehdä jopa heräteostoksena, mikä häivyttää helposti sen tosiasian, että rahaa tarvitaan myös ruokaan, kuivikkeisiin ja ajan tullen eläimen lopettamiseen.

Pikkulemmikkejä on vähemmän kuin koiria ja kissoja

Lemmikkieläinten määristä ei ole olemassa virallisia tilastoja, mutta kyselyissä käy ilmi, että muita lemmikkejä on muutama prosentti koiriin ja kissoihin verrattuna kanien ollessa yleisin pikkulemmikki. Kaneja pidetään Suomessa reilussa sadassatuhannessa kotitaloudessa, kun muiden pikkulemmikkien kohdalla puhutaan kymmenistä tuhansista talouksista. Pienten nisäkkäiden elinkaari on myös lyhyt verrattuna kissaan tai koiraan, joten eläinyksilöiden määrä kumuloituu vuosien mittaan suureksi.

marsu eläinsuojeluvalvonta pikkulemmikki hamsteri

Kommentit

Luetuimmat julkaisut