Kaikilla tarinoilla ei ole onnellista loppua

Kuva: Mari Lehmonen/Korkeasaari

Pikkutyttönä haaveilin, että löytäisin puusta pudonneen linnunpoikasen tai emonsa hylkäämään jäniksen. Ajattelin, että haluaisin kasvattaa tällaisen pienen avuttoman eläinpoikasen ja se tottuisi minuun ja jäisi hoitooni. Onneksi en koskaan löytänyt yksin jäänyttä poikasta ja jouduin tyytymään ikkunaa päin lentäneiden pikkulintujen hautajaisiin. En tiedä olisivatko vanhempani osanneet neuvoa, että luonnonvaraista eläintä ei saa ottaa pysyvästi hoitoon. Olisin saattanut hoitaa eläintä koko eläinrakkauteni suomalla tarmolla vaikka kuinka pitkään.

Laki sekä moraali velvoittavat meitä hoitamaan luonnonvaraiset eläimet. Suuri osa luonnonvaraisista eläimistä on pulassa tavalla tai toisella meidän ihmisten takia. Luonnonvaraisia eläimiä on hurjan vähän verrattuna meidän ihmisten kotieläimiin, joten villieläin on myös biologisesti arvokas. Tietysti eläin on aina tunteva yksilö ja siksi jokaisen eläimen kärsimyksiä pitää vähentää. Luonnonvaraisen eläimen hoidon tavoitteena pitää kuitenkin aina olla, että eläin pääsee takaisin luontoon.

Korkeasaaren villieläinsairaalassa hoidetaan vuosittain noin tuhat eläintä. Tällä hetkellä Korkeasaaressa asuu neljä villieläinsairaalan entistä potilasta. Kaikki muut villieläimet palaavat takaisin luontoon, kuolevat tai lopetetaan. Eläintarhan asukkaaksi päätyminen on poikkeus. Poikkeustapaus voi olla pöllö, joka kuntoutuu täysin, mutta ei enää suostu lentämään luontoon tai tukkasotka, joka poikueensa ainoana ei opi sukeltamaan eli hankkimaan ravintoaan kuten sukeltajan kuuluu.

Ihmisen hoitoon päätyvä eläin on vakavasti loukkaantunut, sairas tai poikanen. Muussa tapauksessa eläin lähtisi karkuun. Ennen kuin eläintä otetaan hoitoon, täytyy päättää, onko se edes hoitoa vailla. Usein poikasta ei ole hylätty, vaikka se löytyy yksin. Tärkeä osa luonnonvaraisten eläinten hoitoa on kertoa ihmisille, milloin eläin on syytä jättää rauhaan tai vain ohjata parkkipaikalta turvallisemmalle alueelle. Hyvä neuvo tässä vaiheessa voi olla paras apu villieläimelle.

Kun luonnonvarainen eläin on hoitoa vailla, täytyy heti miettiä sen koko loppuelämää. Eläimen hoito ei saa aiheuttaa eläimelle enempää kärsimystä. Siili voi talvehtia ihmisen hoidossa, mutta muuttolinnun pitäminen talven ajan ei ole suotavaa. Luonnonvaraisia eläimiä ei voi hoitaa kuten lemmikkejä, vaikka lääketieteellisesti siihen olisikin konstit olemassa.

Lemmikki on tottunut ihmisen käsittelyyn, mutta villieläin on villi. Kaikki eläimet eivät voi koskaan palata luontoon ja silloin niitä ei pidä hoitaa. Ihmisen hoitama hirvenvasa on kesy ja siten liian vaarallinen palautettavaksi metsään. Susi, karhu, ilves tai ahma ei voi palata luontoon ihmisen hoidosta, eikä myöskään vieraslajin edustaja, kuten supi.

Pieni ja pörröinen pentueläin herättää useimmissa ihmisissä halun auttaa. Eläinten ystävän velvollisuus on miettiä ensisijaisesti eläimen parasta. Silloin kun hoito on suuri stressi eläimelle tai hoidon päässä ei näy hyvää lajinmukaista elämää, on oikea vaihtoehto eläinten kärsimysten lopettamiseksi asianmukainen eutanasia. Aina eläimen paras ei ole ihmiseltä saatu hoito, vaikka se pahalta tuntuukin.

Sanna Hellström on Korkeasaaren eläintarhan johtaja.

korkeasaari luonnonvaraiset eläimet

Kommentit

Luetuimmat julkaisut