Manu – piikiltä pelastettu

Manu sai toisen mahdollisuuden. Koiraherra nauttii elämästään uuden perheensä kanssa. Kuva: Mira Ekholm

Manu, seitsemänvuotias bordercollien ja villakoiran sekoitus, sai uuden mahdollisuuden SEYn eläinsuojeluneuvojan avulla. Lopetusuhan alla ollut reipas ja iloinen koiraherra löysi uuden kodin.

Eräänä toukokuisena iltapäivänä sain soiton kaupunkimme eläinlääkäriltä. Eläinlääkäriasemalle oli tuotu ilmoitus lopetettavasta uroskoirasta. Kyseisellä eläinlääkärillä on tapana ilmoittaa minulle niin sanotusti turhista lopetuksista – hänen mielestään eläimiä ei saa lopettaa liian kevyin perustein. Lopetettavaksi toimitettava Manu-koira oli kiltti, ihmisystävällinen ja terve. Mitään eläinsuojelijan näkökulmasta hyvää syytä lopetukselle ei siis ollut.

Ainoana ongelma oli ollut Manun satunnainen karkailu, johon sen isäntä oli kyllästynyt. Koiraherra kun oli innostunut lähtemään kylille tyttökoirien tuoksujen perässä.

Sain omistajan tiedot ja soitin hänelle kertoakseni, että Manu voisi muuttaa meille etsimään uutta kotia, eikä lopetukselle olisi tarvetta. Omistaja oli kovin helpottunut, kun hän ei miehensä kehotuksesta huolimatta joutunut viemään Manua piikille.

Maalais-Manusta Helsingin herraksi

Manun saavuttua sille tilattiin ensimmäisenä kastraatio: tyttöjen perään haikailemisen oli aika loppua! Samalla Manu sai rokotteet ja mikrosirun, ja hampaatkin puhdistettiin. Meillä asuessaan Manu osoittautui erittäin tottelevaiseksi ja ihmisrakkaaksi koiraksi. Häntä heilui ja koko koira meni ilosta mutkalle saadessaan huomiota. Hihnalenkit sujuivat mallikkaasti, eikä yksinolokaan tuottanut sille ongelmia. Manu lenkkeili tyttökoiriemme kanssa ja reissut uimaan ja mattopyykillekin onnistuivat koiraherralta hienosti. Pieneen vauvaamme ja vaunuihinkin se osasi suhtautua nätisti.

Manu ennätti asua meillä reilut kolme viikkoa ennen sopivan kodin löytymistä. Sain monta kiinnostunutta soittoa, mutta kukaan ei kuitenkaan tullut koiraa katsomaan. Lopulta sain puhelun Helsingistä pariskunnalta, joka oli nähnyt Manun kuvan Facebookissa tyttärensä jakamana. Pari ei ollut oikeastaan etsinyt koiraa, mutta Manun tarina ja rodut olivat lähes samat kuin heidän edesmenneellä 14-vuotiaalla koirallaan. Kuviin törmääminen oli tuntunut kuin kohtalolta, ja niinpä he päättivät lähteä katsomaan Manua.

Uusien omistajien ja Manun kohtaaminen oli molemminpuolista rakkautta ensisilmäyksellä. Pariskunta vietti meillä aikaa tutustuen Manuun, ja ei aikaakaan kun koira jo heittäytyi selälleen rapsuteltavaksi. Ei ollut epäilystäkään, olisiko pariskunnasta sille uusiksi omistajiksi! Näin maalais-Manusta tuli Helsingin herra kesäkuussa 2014.

koira sijaiskoti uusi koti

Kommentit

Luetuimmat julkaisut