Pelastamisen palo

  • SEY
  • Maarika Korhonen
Eläinsuojelu on Marja-Liisa Kotrolle elämäntapa. Hänen yksi ikimuistoisimmista kokemuksistaan oli loukkaantuneen huuhkajan onnellinen vapauttamishetki. Kuva: Sakari Martikainen

Marja-Liisa Kotro innostui eläinsuojelusta jo lapsena. Hänen äitinsä opetti, miten eläimiä autetaan ja miten tärkeää on puuttua epäkohtiin, jos sellaisia tulee vastaan. Nuorena sisäistetyt arvot ovat säilyneet läpi Kotron elämän.

Nyt 65-vuotias Marja-Liisa Kotro on toiminut paikallisessa eläinsuojeluyhdistyksessä jo 40 vuoden ajan. Hän on ollut muun muassa sihteerinä, rahastonhoitajana ja puheenjohtajana. SEYn vapaaehtoisena eläinsuojeluneuvojana hän on toiminut lähes 25 vuoden ajan.

Savonlinnalaisen Kotron perheessä oli luonnollista lähteä tälle polulle.

– Olen harrastanut elämäni aikana kaikenlaista, mutta eläinsuojelu on aina ollut lähimpänä sydäntäni. Se on elämäntapa, kertoo Kotro.

Kotro muistelee, miten erilaista eläinsuojeluneuvojan työ oli ennen. Pahimman surun aiheuttivat onnettomat lopetustilanteet ja vakavat kriisit, esimerkiksi kun eläimet olivat niin pahassa pulassa, että poliisi ja eläinlääkäri oli kutsuttava paikalle.

– Eräs sydäntä särkevä tapaus oli se, kun jouduimme poliisien kanssa murtamaan talon ulko-oven löytääksemme sisältä mitä surullisimman ja säälittävimmän koirapentueen, Kotro kuvailee.

Onneksi työhön kuuluu myös huomattavasti onnellisia hetkiä. Eläinten auttaminen on erittäin palkitsevaa. Ei ole parempaa tunnetta kuin se, kun hankala pelastusoperaatio onnistuu tai kun eläin tervehtyy.

– Muutama vuosi sitten kaupungilta löydettiin loukkaantunut huuhkaja. Nimesimme linnun Harskaksi, sillä se saatiin kiinni Harrin päivänä. Veimme pahasti nälkiintyneen potilaan Heinolan lintutarhaan, missä se sai rauhassa parantua. Kun sen aika tuli, Harskan vapauttaminen oli unohtumaton kokemus. Sain verrata linnun olemusta sylissäni löydettäessä ja päästettäessä vapauteen. Voi sitä ilon tunnetta, kun sain laskea voimistuneen huuhkajan lentoon!

Jokaisen eläimen elämä on tärkeä

Marja-Liisa Kotrolta kysytään usein, miksi eläimet ovat hänelle niin tärkeitä. Vastaus on hyvin yksinkertainen: koska kaikkea elämää on kunnioitettava.

Kerran lokki pesi Savonlinnassa liikenteenjakajaan. Eläinsuojelijat seurasivat tilannetta poikasten kuoriuduttua ja lähtiessä liikkeelle, koska oli vaarana, että ne loukkaantuisivat liikenteen keskellä. Onneksi lokki ymmärsi lopulta siirtyä pois poikasineen turvalliseen aikaan.

– Tapaus herätti monenlaisia mielipiteitä. Joidenkin mielestä touhotus oli turhaa, sillä "yksi lokki sinne tänne". En pystynyt hyväksymään tätä näkemystä, sillä mielestäni kaikki eläimet ovat samanarvoisia yksilöitä. Eläinsuojelussa ei saisi erotella lajeja toisistaan tai asettaa niitä minkäänlaiseen tärkeysjärjestykseen, Marja-Liisa toteaa.

Eläinsuojeluneuvojana toimiminen vaatii tietynlaisen herkkyyden lisäksi ajoittain myös henkistä lujuutta ja kylmää päätä. Tehtävissä törmää välillä rujoihinkin tilanteisiin, jotka voivat koetella vapaaehtoista.

– Omalla kohdallani itsehillinnän opettelu kesti kauan. Siinä missä työ oli ennen tunteidenpurkauksia ja hermoromahduksia toisen perään, olen nyt paljon vahvempi. Sydämeni ei pakahdu enää, ainakaan joka kerta, pohtii Kotro.

Tarmokas eläinsuojeluneuvoja suunnittelee jatkavansa hommia ainakin 70-vuotiaaksi asti. On helppoa ja antoisaa tehdä työtä jota rakastaa.

Kirjoittaja oli SEYllä toimitusharjoittelussa Laajasalon opiston median ja viestinnän linjalta.

eläinsuojeluneuvoja luonnonvaraiset eläimet uskallan auttaa -kampanja

Kommentit