Eläin on terve, kun se leikkii

Kissan leikki matkii saalistamista. Vaaniminen, hyökkääminen ja kiinniottaminen tuottavat kissalle saman mielihyvän tunteen, oli kohteena elävä eläin tai lelu. Kuva: Katja Patrikainen

Yleensä leikki kuuluu eläimen elämään sen alkuvaiheessa, mutta välillä vanhakin nuortuu. Leikillä on tärkeä roolinsa myös osana eläinten hyvinvointitutkimusta.

Eräänä marraskuisena iltapäivänä tunsin dobermannin hampaat takamuksessani. Se teki minut iloiseksi. Koira oli asettunut taloksi.

Olin ottanut 7-vuotiaan rescue-koiran asumaan luokseni pari viikkoa aikaisemmin. Se ei ollut kiinnittänyt minuun koko aikana juurikaan huomiota. Sain viedä sitä ulos kävelylle ja antaa sille ruokaa, mutta koiralle oli aivan sama, kuka sen kanssa touhusi. Koira nukkui paljon. Suurimman osan vuorokaudesta.

Kerran tultuani kaupasta koetin taas saada koiraa hiukan leikkimään kanssani ja heiluttelin lelua sen edessä. Yhtäkkiä se lähtikin leikkiin mukaan. Hyppi ympärilläni, otti lelua suuhunsa ja haukkasi leikin temmellyksessä minua vahingossa takapuolestakin. Sillä oli lopultakin hyvä olla.

Suurin osa aikuisista eläinlajeista leikkii harvoin. Koira on niitä harvoja, joilla leikki jatkuu koko elämän. Roduissa on eroja, mutta yleistäen voi sanoa, että koira joka ei koskaan leiki, ei ole kovin tyytyväinen koira.

- Eläin ei vaadi paljoa leikkiäkseen. Sen täytyy olla kohtuullisen terve, sillä täytyy olla jonkin verran tilaa, eikä se saa olla pelokas, kertoo eläinten hyvinvointiopettaja ja eläinlääketieteen tohtori Laura Hänninen Helsingin yliopistolta.

Halu leikkiin voi estyä, jos jokin edellä mainituista asioista puuttuu eläimen elämästä.

Miksi eläin leikkii?

Evolutiivisesti ajatellaan, että tämänhetkisistä eläinlajeista niin moni leikkii siksi, että niiden geenit ovat selvinneet juuri leikkimisen ansiosta. Leikki on kuivaharjoittelua elämän haasteita varten. Samasta syystä esimerkiksi orit ovat huomattavasti leikkisämpiä kuin tammat. Orien elämä sisältää huomattavasti enemmän potentiaalisia uhkia.

Eläintenkouluttaja Kaisa Hilskalla on parinkymmenen vuoden kokemus eläinten kanssa työskentelystä. Hän kertoo, että eläinlasten leikeissä näkyy aivan samoja asioita kuin ihmislastenkin leikeissä.

- Eläinlapsi opettelee leikkimällä olennaisia taitoja, kuten saalistus- ja seksuaalikäyttäytymistä. Sen lisäksi leikillä on tärkeä rooli vuorovaikutuksen oppimisessa. Leikkiessä opetellaan luvan kysymistä ja tilan antamista.

Kun on jo lapsena mitellyt voimiaan sisarustensa kanssa, tietää aikuisena suosiolla antaa voimakkaamman kaverin syödä makoisimmat palat, jolloin turhilta kahinoilta vältytään. Eläimeksi kasvamisen, fyysisten ja henkisten taitojen opettelun lisäksi leikki tuottaa eläimelle mielihyvää. Eläin leikkii myös leikin tuoman nautinnon vuoksi.

- Leikkiin kuuluu vastavuoroisuus. Se ei edistä hyvää silloin, jos esimerkiksi hevoslaumassa toiset yksilöt dominoivat leikin varjolla. Jatkuva riehuminen voi tehdä elämästä stressaavaa. Itse keskeytän ruman käytöksen heti sitä nähdessäni.

Hilska kertoo, miten jotkut orit saattavat ottaa laitumella jätkäpainin elämää suurempana asiana niin, että vastapuolelle ei anneta mahdollisuutta kieltäytyä voimien mittelöstä. Toinen haluaisi olla rauhassa, mutta haastaja ei ole huomaavinaan.

- Sellainen nyt painit, tai itket ja painit -henkinen jatkuva pullistelu on usein oire kiusaajan stressitasosta. Sitä ei ole välttämättä kasvatettu oikein, vaan se on voitu esimerkiksi vieroittaa emosta liian aikaisin.

Leikki tuottaa mielihyvää

Tällä hetkellä tiedämme, että lähes kaikki eläinlajit leikkivät etenkin elämänsä varhaisvaiheessa, mutta ihminen ei ole pystynyt tieteellisesti todistamaan vielä kaikkien lajien, kuten esimerkiksi kalojen leikkiä.

- Se ei kuitenkaan kerro siitä, etteivätkö kalat leikkisi. Ne joutuvat elämään niin muuttuvassa ympäristössä, että suurella todennäköisyydellä ne eivät olisi selviytyneet ilman kykyä kuivaharjoitella tuleviin haasteisiinsa leikkimällä poikasena, Laura Hänninen sanoo.

Tieteellisesti on todistettu esimerkiksi mustekalojen, kilpikonnien ja lintujen leikkiminen. Leikin mekanismi ja tarve on sama niin villieläimellä kuin lemmikkieläimelläkin.

Tutkijoille eläinten leikki on kiehtovaa, koska sen perusteella tiedetään, että ainakin leikkivät eläimet kykenevät tuntemaan mielihyvää.

- Eläin, joka tuntee mielihyvää, tuntee muitakin tunteita. Kuten mielipahaa. Leikkiminen on tarttuvaa ja tunnistettavaa. Eri lajit pystyvät helposti lukemaan toistensa leikin kieltä. Eläin- ja ihmislapsetkin löytävät helposti yhteisen leikin, Hänninen sanoo.

Kumara asento. Etupää alas ja peppu pystyyn. Kutsu, joka sanoo muille: "Tämä on leikkiä. Nyt ei tarvitse ottaa tosissaan." Eläimet tekevät leikin aloittamiseen liittyviä eleitä usein kesken leikinkin muistuttaakseen muita siitä, että tämä on yhä leikkiä.

- YouTubesta voi katsella videoita siitä, kuinka hienosti eri eläinlajit leikkivät yhdessä. Myös villieläinten lajirajat ylittävästä leikistä on paljon raportointia. Klassinen esimerkki on korpit ja ketut, Kaisa Hilska sanoo.

Niin. Linnutkin ovat kovia leikkimään, myös aikuisina. Tämä on hyvä huomioida, kun mietitään esimerkiksi lemmikkieläinten lajityypillisten tarpeiden täyttymistä. Meidän on helppo nähdä ja myöntää, että kissat ja koirat leikkivät, mutta miten on pienempien eläinlajien laita?

- Kun pidämme lintuja ja pieniä häkkieläimiä kuten marsuja, kaneja ja gerbiileitä, on mietittävä perusteellisesti, miten voimme tyydyttää niiden leikkitarpeet. Gerbiilit esimerkiksi haluavat pyöritellä maa-aineksesta palloja.

Vaikka aikuiset tuotantoeläimet leikkivät harvakseltaan, on niillekin annettava siihen mahdollisuus. Jotkut lajit ovat leikkisämpiä kuin toiset. Siat kaipaavat tiloihinsa monenlaisia virikkeitä, jotteivät ne kohdista leikintarvettaan lajitovereihinsa kivuliain seurauksin, kuten puremalla muiden häntiä.

Kun olosuhteet ovat kohdallaan, niin välillä vanhakin nuortuu. eläinten hyvinvointiopettaja ja eläinlääketieteen tohtori Laura Hänninen kertoo, miten riittävän tilavasti elävät emakot saattavat tempautua porsaiden kanssa hetkeksi yhteiseen leikkiin. Eikä laitumelle pääsevien eläintenkään pukkihyppely ja puskeminen johdu pelkästään patoutuneen energian äkillisestä purkautumisesta. Tuntuu niin hyvältä, että leikityttää!

Leikin riemua sikalassa. Siatkin leikkivät silloin, kun niillä on siihen tarpeeksi tilaa. Kuva: Marjo Kokkonen

Hyvinvoinnin mittari

Eläinten leikki on tutkijoille ja eläinten kanssa muuten työskenteleville yksi hyvä hyvinvoinnin mittari. Laura Hänninen on käyttänyt Suomessa leikkikäyttäytymistä yhtenä eläinten hyvinvoinnin mittarina esimerkiksi tutkiessaan kivunlievityksen merkitystä vasikoiden nupoutuksessa.

Niiltä vasikoilta, jotka eivät saaneet kipulääkkeitä nupoutuksen yhteydessä, leikki katosi muutamaksi päiväksi. Etenkin puskemisleikit jäivät pois. Kipulääkitystä saaneiden nupoutettujen vasikoiden todettiin leikkivän enemmän.

- Leikkikäyttäytyminen on nuorella eläimellä perustarve, jonka puuttuminen kertoo, ettei eläin voi hyvin, Hänninen kertoo.

Hän käyttääkin eläinten leikkikäyttäytymisen tutkimista osana nuorten eläinten hyvinvoinnin tutkimusta ja tuotantoeläinten virikkeistämistä. Eläintuottajille leikki toimii indikaattorina. Jos esimerkiksi sonnikasvattamoon on saapunut uusia vasikoita joista joku ei leiki, herää nopeasti kysymys, mikä passiivisella eläimellä on hätänä.

Luomutuottaja Teppo Heikkilä loimaalaiselta Heikkilän emolehmätilalta kertoo esimerkin. Lihantuotantotiloilla vasikoita ei eroteta emoistaan pian syntymän jälkeen samalla tavalla kuin maitotiloilla, vaan emot saavat hoitaa vasikkansa siihen asti, että niiden sukukypsyys lähestyy, eli noin puolivuotiaiksi.

- On harvinaista, että emo ei hoida vasikkaansa, mutta tänä keväänä niin kävi. Yksi emoista ei välittänyt kahteen viikkoon vasikastaan lainkaan, Heikkilä kertoo.

Kahden viikon ajan tuottaja ohjasi joka päivä vasikan emonsa luokse juomaan maitoa ja esti emoa potkimasta vasikkaansa, joka oli hiljainen ja vaisu. Varmaan sillä oli välillä nälkäkin. Kun vasikan syntymästä oli kulunut kaksi viikkoa, emo ikään kuin heräsi.

- Se alkoi jutella vasikalle emon äänellä ja hoiti sitä. Vasikka oli ehtinyt kuitenkin tottua minuun niin, että nykyään kun menen karsinaan, tulee se heti luokseni, hinkkaa päällä, puskee ja haastaa leikkimään. Pusken aina vähän takaisin ja rapsutan.

Hyvän lisäämistä

Leikki on hyvä hyvinvoinnin indikaattori siksi, että eläin leikkii vain silloin, kun sillä on perustarpeet kunnossa. Tarkkana on kuitenkin oltava.

Marek Špinka tsekkiläisestä Prahan yliopistosta ja Suzanne Held brittiläisestä Bristolin yliopistosta ovat tutkimuksissaan huomanneet, että esimerkiksi nälkäiset kissanpennut leikkivät saalistusta muistuttavia leikkejä enemmän kuin kylläiset.

Leikki voi paitsi antaa ihmiselle tietoa eläimen hyvinvoinnista, myös lisätä sitä. Kun eläinten hyvinvointitutkimus oli aiemmin pikemminkin pahoinvointitutkimusta jossa haluttiin saada tietoa siitä, mistä tunnistaa eläimen kärsimyksen, on suuntaus muuttumassa.

- Nykyään eläinten hyvinvoinnin tutkimuksessa halutaan myös lisätä hyvää, eikä vain poistaa pahaa, Laura Hänninen sanoo.

Kun eläinten ilo tunnistetaan, voidaan niiden elämään tuoda enemmän hyviä kokemuksia. Tällä on mullistavia vaikutuksia esimerkiksi koe- ja tuotantoeläinten elämässä, mutta tietenkin myös niiden lemmikkieläinten, joiden omistajilla ei ole tähän mennessä ollut riittävästi tietoa takaamaan eläimen hyvinvointia.   

Kohtaaminen Borneossa

Leikki siis lisää eläinten elämään hyvää. Se on ehdottoman tarpeellista monesta eri syystä. Se yhdistää lauman jäseniä toisiinsa ja parantaa niiden välisiä suhteita, mutta se yhdistää myös eri lajeja korpeista kettuihin ja poneista kaneihin. Leikin kieli on ilon kieli.

Ihmisen, joka on löytänyt syvän yhteyden eläimen kanssa, on vaikeampi olla välinpitämätön eläinten oloja kohtaan. Seuraava kohtaaminen jätti erään biologin elämään pysyvän jäljen. Turkulainen Suvi Kiviluoto oli vuonna 2006 Borneossa aikomuksenaan tutustua orankien elämään.

Bussilastillisten turisteja pölähtäessä viidakkoon hän kuitenkin totesi, ettei halua mennä häiritsemään orankeja osana valtavaa ihmisjoukkoa. Hän luotti siihen, että kohtaisi orangin rauhallisemmissakin merkeissä. Pian hän näkikin orankiemon jättävän taaperonsa erään talon kattorakenteisiin.

- Kiipesin jonkin ajan kuluttua noin puolentoista metrin päähän orankitaaperosta katsomaan, mitä se puuhaili yksinään. Se leikki.

Oranki oli kerännyt katolta muovin- ja sähköjohdon palasia, kiviä ja keppejä, ja se lajitteli niitä tyytyväisenä pinoihin. Kepit samaan kasaan keppien kanssa, kivet kivien kanssa.

- Välillä ojensin sille jotain ja se otti asiat kädestäni, mutta varoi koskemasta minua käteen. Leikimme yhdessä monta tuntia, kunnes orangin emo tuli hakemaan sen kotiin.

kissa tieteellinen tutkimus tutkimus leikki

Kommentit

Luetuimmat julkaisut