Siilien asialla

  • Meiltä
  • Leena Kontkanen
Kuva: Suvi Elo

Viileät tai liian kuumat kesät ajavat siilit ahtaalle. Pienikokoinen Onni-siili ei oppinut talvehtimaan, mutta se selvisi talven yli hyvän hoidon ansiosta.

Siilin puksutus kuuluu hiljaisena ojanpenkalta. Kohta sieltä pilkistää pieni pää, joka haistelee pienellä kuonollaan kasteista ruohikkoa. Siili on lähtenyt etsimään iltapalaa kasteen laskeuduttua ja ajautunut liian vilkkaan tien laitaan. Onneksi se kuitenkin kulkee tienreunaa pitkin ja löytää silloin tällöin kastemadon tai koppakuoriaisen, jotka se pistelee hyvällä ruokahalulla suuhunsa.

Aina ei käy näin onnellisesti, vaan usein siili lähteekin ylittämään vilkasliikenteistä tietä ja auto jyrää tuhisijan kuoliaaksi. Liikenne onkin siilin pahimpia vihollisia.

Outokumpulainen siilien ystävä ja luonnonvaraisia siilejä hoitava Minna Tuupanen kertoo, että liikenteen vaaroja siileille voitaisiin etenkin kaupunkien omakotialueilla vähentää tekemällä talojen välisiin aitoihin siilin mentäviä aukkoja sekä pystyttämällä siilistä varoittavia liikennemerkkejä.

– Etenkin vilkkaimmilla siilialueilla se muistuttaisi autoilijalle myös näistä tiellä liikkujista.

Monilta paikoilta siilit ovat kadonneet lähes kokonaan, vaikka ne viihtyvätkin ihmisasutusten lähettyvillä. Kuitenkin siistit ja kaupunkimaiset pihat ovat hävittäneet siilien talvehtimispaikat. Siili tarvitsee suojakseen ryteikköjä ja ulkorakennusten koloja selvitäkseen talven pakkasista.

Kylmä sää jättää siilit pieniksi

Vuoden 2017 kesä oli kylmä ja sateinen. Monella luonnoneläimellä oli ongelmia ruuan ja lämmön suhteen, niin siililläkin. Siilin poikaset eivät kasvaneet toivotulla nopeudella, ja vielä syys-lokakuussa maastosta löytyi liian pienikokoisia siilejä.

Minna Tuupanen on auttanut siilien talvehtimista jo muutaman vuoden ajan. Tuupanen on opetellut siilien loishäädöt ja pienempien vammojen ja tulehdusten hoidon.

Tuupasella on ringissään muutamia muitakin siilien hoitajia, jotka vaihtavat kokemuksiaan, kun eteen tulee suurempia ongelmia. Parikymmentä siiliä on talvehtinut rinkiläisten ulkorakennuksen suojissa, kun Tuupasten tilat kävivät ahtaiksi.

Hoitajat antavat mielellään tietoa omista kokemuksista toisilleen. Tuupanen itse on saanut paljon tietoa siileistä kokeneilta vapaaehtoisilta, jotka ovat perehtyneet luonnonvaraisten eläinten ja siilien hoitoon.

– Eläinlääkärit hoitavat etupäässä koti- ja tuotantoeläimiä, joten heiltä ei saa aina luonnonvaraisten eläinten hoitoon ihmeemmin apua. Osa heistäkin haluaa opiskella luonnonvaraisten eläinten hoitoa.

Heinäpesiin talvehtimaan

Viime kesänä Tuupasen ulkorakennuksen suojiin majoitettiin useita siilejä, joiden paino ei luonnossa ollut noussut tarpeeksi. Nämä siilit yritettiin ensin lihottaa tarpeeksi suuriksi. Sen jälkeen niille annettiin pesätarpeet, jotta ne voivat rakentaa lämpöisestä luonnonheinästä, lehdistä ja koppikuidusta pesänsä aitauksessa oleviin mökkeihinsä. Lisäksi ulkorakennuksessa on pesälaatikoita, jonne siilit heinäpesineen laitetaan talvehtimaan.

– Siilejä talvehti useita. Jotkut olivat tulleet hoitoon vain alle sadan gramman painoisina. Tällöin niitä oli ruokittava parin kolmen tunnin välein kissanmaidonkorvikkeella pienellä ruiskulla. Parinsadan gramman painoisina ne syövät jo kiinteää ruokaa, Tuupanen kertoo.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Onni-siili päätyi Minna Tuupasen hoitoon, kun se oli herännyt talvihorroksestaan kesken kylmän joulukuun. Kuva: Leena Kontkanen

Onni-siili ei saanut unta

Tuupasen luona talvehti viime talvena 24 siiliä. Yksi niistä oli Onni-siili, joka löytyi joulukuussa Varkaudesta toikkaroimassa lumihangessa. Syytä Onnin heräämiseen voidaan vain arvailla, mutta luultavasti koira herätti sen talvihorroksesta kaivamalla siilin esiin.

Onni on vajaat puolitoistakiloinen, rauhallinen ja kiltti siili. Se ei joulukuun jälkeen alkanut jostain syystä enää horrostamaan, vaikka sille oli annettu siihen hyvät mahdollisuudet.

Koska Onni valvoi, sen energiankulutus oli melko suurta. Onni pisteli helposti 400 grammaa kissan märkäruokaa päivässä.

Kevään koittaessa se oli jo hyvässä kunnossa ja odotteli vapaaksi pääsyä. Onnin hoitoon tuonut henkilö on lupautunut hakemaan Onnin takaisin kotikonnuilleen. Onni on ollut hoidossa hyvin sopeutuvainen kaikkeen käsittelyyn, mutta Tuupanen uskoo, että se sopeutuu hyvin taas vapauteen.

Tuupanen kertoo, että siilit vapautetaan aina, jos mahdollista, samaan paikkaan mistä ne on löydetty. Näin varmistuu se, että paikka on otollinen siileille.

Kaikki muutkin siilit vapautetaan keväällä niiden löytöpaikoille, jotta ne voivat jatkaa siilinelämäänsä vanhassa tutussa paikassa, ilman reviirikiistoja.

Pihanperän piikikkäät puhisevat

SIILEILLE voi syöttää kissojen ruokia, kuivaruokaakin, jos sen sekoittaa veteen turpoamaan. Siileille on tärkeää olla myös jatkuvasti saatavilla raikasta vettä. Maito ei ole sopivaa ruokaa siilille, sillä siili on laktoosi-intolerantti ja saa maidosta ripulin ja vatsavaivoja.

SIILIT KASVAVAT nopeasti, jos ruokaa on saatavilla riittävästi. Poikasten on moninkertaistettava painonsa syksyyn mennessä, jotta ne pystyvät selviämään talven horroksessa. Liian pieneksi jäänyt

SIILEILLÄ ESIINTYYsekä loisia että niin sanottua kennelyskää, joka hoitamattomana voi tappaa siilin. Salmonella on myös siilien yleinen sairaus, joten niitä ei pitäisi käsitellä paljain käsin. Siili voi myös purra varomatonta käsittelijää, joten niitä ei pidä kosketella kuin silloin, kun ne ovat avun tarpeessa.

SIILIEN ruokintapaikan vaihtaminen puhtaalle alustalle on myös hyvä keino ehkäistä salmonellaa. Ruokintapaikan olisi myös hyvä olla katettu, esimerkiksi kumollaan oleva muovilaatikko, johon on useampi aukko. Näin siilit eivät joudu kilpailemaan ruokailupaikoista.


Lähteet: Minna Tuupanen ja Hanna Al-Saedi

 

Kommentit

Luetuimmat julkaisut