Lemmikkien hamstraus johtaa usein monisyisiin ongelmiin

Ongelman saattavat paljastaa kodin sisällä lojuvat jätökset tai se, että isossa eläinlaumassa näkyy aliravittuja tai sairaita yksilöitä. Kuvat: SEYn arkisto.

Valvontaeläinlääkärit törmäävät tilanteisiin, joissa yksi ihminen yrittää huolehtia sadoista eläimistä.

Kuvittele tilanne, jossa vastuullasi on satojen eläinten hyvinvointi. Mieti, paljonko aikaa, vaivaa ja rahaa niin monesta lemmikistä huolehtiminen vaatisi.

Tällaisia ihmisiä elää Suomessa. Pirkkalan vs. ympäristöterveyspäällikkö, valvontaeläinlääkäri Maria Wahlfors on kohdannut heitä työssään. Näitä ihmisiä yhdistää suuri rakkaus eläimiä kohtaan.

Wahlforsin mukaan he tuntuvat ajattelevan, että mitä enemmän eläimiä on, sitä isompaa on rakkaus.

– Osa heistä pitää itseään hyväntekijänä ja pelastajana, vaikka järkevä ihminen ymmärtää, että tuollaisesta määrästä eläviä olentoja ei yksi omistaja pysty kunnolla huolehtimaan.

Satojen lemmikkien omistajat ovat poikkeus, mutta hamstraajia löytyy monenlaisia: joku kerää yhden lajin eläimiä, toinen kahta lajia ja kolmas jotain lajiryhmää, kuten jyrsijöitä.

Wahlfors tietää myös ihmisiä, joiden kotia voi kutsua Nooan arkiksi. Niissä elää sekaisin useita eläinlajeja.

Wahlfors arvioi, että lemmikkien hamstraaminen on kohtuullisen marginaalinen ilmiö.

– Voi puhua yksittäistapauksista, joita kuitenkin tulee vastaan koko ajan.

SEYn eläinsuojeluneuvojana pitkään työskennellyt Mira Ekholm-Martikainen sanoo, että holtiton lemmikkien keräily näyttäisi lähteneen viime vuosina kasvuun.

– Syy voi olla se, että eläimiä on nykyisin niin helppo saada ilmaiseksi Facebook-kirppiksillä ja muualla netissä.

Ekholm-Martikainen pyörittää eläinten turvakotia Sastamalassa Pirkanmaalla. Viime vuonna turvakotiin tuotiin 375 eläintä. Niistä peräti 325 oli kissoja.

Pulma johtaa usein toiseen

Lemmikkien hamstraamiseen voi liittyä erinäisiä hankaluuksia. Wahlfors jakaa ne neljään kategoriaan: raha-, hoitoresurssi-, pitopaikkaresurssi- ja naapuriongelmaan.

– Eläinten hamstraajat ovat harvoin niin varakkaita, että he kykenisivät huolehtimaan suuresta eläinmäärästä hyvin. Usein he tosin käyttävät vähät varansa enemmin eläimiinsä kuin itseensä.

Moni alkaa Wahlforsin mukaan yleensä karsimaan ensin eläinlääkärikuluista ja ennaltaehkäisevästä terveydenhuollosta kuten rokotuksista ja sairauksien hoidosta. Se on erityisen haitallista silloin, kun eläimiä on paljon, koska tautipainekin on isompi.

– Kun tilanne pitkittyy, aletaan tinkiä kuivikkeista ja ruuasta.

Jos eläimen vaiva on vähänkään isompi, eläinlääkärilaskun loppusumma kipuaa helposti jopa nelinumeroiseksi.

Suomessa ei ole sellaista tahoa, joka voisi nopeasti reagoida ja auttaa, jos vähävaraisen lemmikki sairastuu vakavasti. Kaikki eivät säästä pahan päivän varalle. Se on Ekholm-Martikaisesta huolestuttavaa.

– Tärkeä kysymys on, onko lemmikillä oikeus omistajaan, joka on kyvykäs huolehtimaan sen kaikista tarpeista hyvinä ja huonoina päivinä?

Puutetta tilasta ja hoitavista käsistä

Hamstraus on usein yhden ihmisen harrastus, ja mahdolliset muut samassa taloudessa elävät ihmiset eivät välttämättä osallistu eläinten hoitoon.

Kun lemmikkejä on paljon, perusasiat kuten ruokinta ja juotto voivat viedä niin runsaasti aikaa, että eläinten kehon- ja turkinhoito, puhtaanapito ja lajityypillisen liikunnan tarpeen tyydyttäminen alkavat kärsiä.

Eläimille ei välttämättä ole riittävästi sopivia pitopaikkoja. Jos ne eivät tule toimeen keskenään, niitä voidaan pitää pienissä häkeissä tai sitoa narulla sinne tänne. Pikkueläimillä häkkejä saattaa olla pinoksi asti.

– Syntyy kierre, jossa olosuhteet rupeavat vaikeuttamaan puhtaanapitoa ja hoitoa, Wahlfors sanoo.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Ilmoittaja on usein joku muu

Hamstraajien naapurusto saattaa häiriintyä. Isosta eläinmäärästä seuraa helposti hajuhaittoja, meteliä tai eläinten karkailua.

– Keräilijät itse eivät yleensä näe toiminnassaan minkäänlaista ongelmaa, vaan ilmoituksen tekee joku muu. Se voi olla naapuri, läheinen tai joku, joka on ostanut häneltä eläimen, Wahlfors kertoo.

Tyypillisesti hamstraajat myyvät vahinkopentueista syntyneitä liikaeläimiään eteenpäin.

– Heillä on usein vaikeuksia hallita eläintensä lisääntymistä. Kun on paljon narttuja ja uroksia sekaisin, kuka niiden juoksuajoista pystyy pitämään lukua?

Eläinsuojelulain uudistus saattaa tuoda tilanteeseen apua, sillä lakiin aiotaan kirjata, että eläinten lisääntymisen pitäisi olla omistajan hallinnassa.

Apua pitää uskaltaa pyytää

Ongelman saattavat paljastaa kodin sisällä lojuvat jätökset tai se, että isossa eläinlaumassa näkyy aliravittuja tai sairaita yksilöitä, jotka ovat ikään kuin oman onnensa nojassa.

Tällöin on hyvä olla yhteydessä valvontaeläinlääkäriin.

– Eläinten keräily ei silti itsessään ole kiellettyä eikä missään kohtaa lakia määritellä, mikä määrä eläimiä on sopiva tai paljonko lemmikinomistajalla pitää olla rahaa tilillään, Wahlfors sanoo.

Jos omistaja epäilee kykyään huolehtia eläimistä, tilannetta ei pidä hävetä ja peitellä.  Jos lemmikkien lääkärikäynneistä joutuu jatkuvasti tinkimään, hälytyskellojen pitää soida.

Eläinten hyvinvoinnin kannalta on parempi, että sairaudet pystytään ennaltaehkäisemään ja hoitamaan. Huonompi vaihtoehto on yrittää lääkitä niitä omin päin sen pelossa, että viranomainen luovuttaa lemmikin eteenpäin.

– Kuka tahansa meistä voi arvioida joskus voimavaransa väärin. Se on inhimillistä. Mutta eläimen pahoinvoinnilta ei pidä sulkea silmiään, Ekholm-Martikainen sanoo.

Apua kannattaa pyytää oman kunnan valvontaeläinlääkäriltä, paikalliselta eläinsuojeluyhdistykseltä tai SEYn eläinsuojeluneuvojalta.

Eläinsuojelutarkastukset tehdään pääsääntöisesti ennalta ilmoittamatta. Valvontaeläinlääkäri tarkastaa tilanteen sellaisena kuin se sillä hetkellä on.

Omistajat suhtautuvat tarkastuksiin pääosin hyvin. Jotkut kuitenkin haukkuvat eläinsuojeluilmoituksen tekijöitä.

– Ei tarvitse pelätä, että ilmoittajan nimi tulisi omistajan tietoon. Emme koskaan paljasta sitä, Wahlfors sanoo.

Valvontaeläinlääkäri pystyy antamaan neuvoja ja määräyksiä asioiden korjaamisesta niin, että eläinten olot täyttävät lain vaatimukset.

Uusintatarkastuskin tehdään pääsääntöisesti yllätyskäyntinä. Jos epäkohtia ei ole korjattu, valvontaeläinlääkäri voi alkaa vähentää eläinten määrää.

Usein lemmikkien sijoittamisessa auttaa eläinsuojeluyhdistys. Erittäin huonokuntoiset tai sairaat eläimet saatetaan lopettaa.

– Mitä varhaisemmassa vaiheessa ongelmat tulevat tietoomme, sitä lempeämmät keinot riittävät, Wahlfors sanoo.

Kommentit

Luetuimmat julkaisut