Ikä ei ole tekosyy

Kuva: Milja Suonvieri

Vanhaa kissaa ja koiraa pitää hoitaa siinä missä nuortakin. Myös iäkkään eläimen kuuluu olla aktiivinen ja kiinnostunut elämästä.

Vanhuus ei tule yksin: iän myötä monen lemmikin näkö ja kuulo alkavat heiketä ja liikkuminen saattaa muuttua aiempaa hitaammaksi. Vapaana kulkeva, huonosti näkevä seniorikissa saattaa eksyä ja huonosti kuuleva koira ei enää ehkä kuule omistajansa kutsuhuutoja lenkillä.

Niin kävi pian 14-vuotiaalle Vallu-spinonelle, joka enää harvoin kuulee oman nimensä kutsuttaessa. Reipas ja elämäniloinen koiravanhus on omistajansa Nina Virtasen mukaan yhtä leikkisä kuin vuoden ikäisenä, mutta se kuulee ja näkee huonosti sekä selvästi unohtelee asioita.

– Vallu saattaa kadottaa minut kotona, kun se ei kuule, mihin huoneeseen olen mennyt. Joskus se hätääntyy, jos en olekaan näköetäisyydellä.

Muuten vanheneminen ei juuri ole Vallun elämään vaikuttanut, mutta koiran kanssa harrastamista on täytynyt vähentää.

– Lenkkimaaston täytyy olla vanhallekin koiralle sopivaa, jotta se ei loukkaa itseään. Emme voi lähteä mihin tahansa ryteikköön juoksemaan. Metsästysharrastus kävi mahdottomaksi, kun koira ei enää muistanut, mitä se metsässä etsi. Toki Vallu on muutenkin hidastunut, mutta siitä huolimatta se elää mielestäni täysipainoista koiranelämää.

Lemmikki täytyy hoitaa iästä riippumatta

”Siitä on tullut niin vanha, ettei se enää oikein jaksa. Eikä sitä enää voi nukuttaa tutkimuksia varten.” Nämä sanat eläinlääkäri Sanna Mäkinen kuulee vastaanotolla aina silloin tällöin.

Mäkinen muistuttaa, että vanhuutta ei saa käyttää tekosyynä lemmikin hoitamatta jättämiseen, eikä ikääntyvän lemmikin hoito periaatteessa eroa mitenkään nuoremman lajitoverinsa hoidosta.

Moni laittaa käytösmuutokset iän piikkiin, vaikka taustalla saattaa olla jokin sairaus. Ikä ei kuitenkaan enää nykyaikana ole este hoidolle tai eläinlääkärin toimenpiteille.

– Vielä 15-vuotiaankin koiran voi nukuttaa, harvoin edes perussairaus estää sen. Tärkeintä vanhenevan lemmikin hoidossa onkin seurata mahdollisia muutoksia ruokahalussa, juomisessa, liikkumisessa ja nukkumisessa.

Jokainen lemmikinomistaja tietää, ettei käyttäytymisen muuttumista aina tunnista helposti. Pikku hiljaa hiipivien sairauksien diagnosoimisessa auttavat vuosittaiset terveystarkastukset. Sanna Mäkinen suosittelee vuosittaisia terveystarkastuksia varsinkin kissoille 10-vuotiaasta eteenpäin ja koirille rodusta riippuen 8–10 vuoden iästä alkaen.

– Esimerkiksi lemmikin painon laskua tai äkillistä nousua ei välttämättä huomaa kotioloissa. Ulkopuolisen on helpompi havaita tällaiset muutokset.

Terveystarkastuksessa eläinlääkäri tarkkailee samoja asioita kuin nuoremmiltakin lemmikeiltä: painon lisäksi tutkitaan mahdollisia kipukohtia, ihoa, turkkia ja hampaita. Lisäksi tutkitaan sydän- ja hengitysäänet.

Kuva: Milja Suonvieri

Kipua on vaikea tunnistaa

Jokainen eläin viestii kivusta tavallaan. Joku koira saattaa linkuttaa kolmijalkaisena jo hiekanjyvän osuessa ikävästi tassunpohjaan, toinen voi vaikuttaa normaalilta vaikka jalassa jyskyttäisi iso ja syvä avohaava.

Kissa tai koira ei kuitenkaan usein valita, vaikka siihen sattuisikin. Varsinkin kissa näyttää kipua äärimmäisen huonosti. Eläinlääkärin on erittäin hankala tunnustella kipua vastaanotolla, sillä lemmikki ei yleensä pidä tutkimustilanteesta.

– Joku lemmikki saattaa hakeutua omistajan luo, toiset taas pysyttelevät mieluummin omissa oloissaan. Onkin erittäin tärkeää oppia tuntemaan lemmikkinsä käytösmallit silloin kun se on vielä nuori ja terve. Kivun diagnosoiminen helpottuu tällöin vanhemmallakin iällä, Mäkinen sanoo.

Säännöllinen hoito nuoresta saakka on lemmikin terveyden kannalta ehdottoman tärkeää.

– Moni kysyy, tarvitseeko eläintä enää rokottaa, kun se on niin vanha, mutta itse suhtautuisin asiaan samoin kuin ihmisiäkin hoidettaessa: vastustuskyky heikkenee vanhemmiten, joten rokotukset ovat vanhoilla lemmikeillä vielä tarpeellisempia kuin nuorilla.

Turvallisuus ja ravinto kuntoon

Jos Vallu-koira saisi päättää, se juoksisi yhä vapaana suurissa metsissä ja nukkuisi yönsä kotitalon yläkerrassa korkealla sängyllä. Iän tullessa vastaan omistaja Nina Virtanen on joutunut miettimään yhä enemmän koiravanhuksensa perusturvallisuutta.

– Joudun tarkkailemaan, ettei Vallu putoa sängystä, joten se ei saa kulkea talon yläkertaan tai hypätä sängylle yksin. Vallu on monella tapaa verrattavissa vanhaan ihmiseen. Portaisiin sitä ei voi päästää, sillä se saattaa loukata itsensä.

Virtasen mukaan vanha koira on suuri ilo, mutta välillä koiran kanssa oleilu on yhtä haastavaa kuin sen ollessa pentu. Leikkisyys ei ole kadonnut, mutta Vallusta on tullut yhä riippuvaisempi ihmisestä.

Virtanen on pohtinut paljon lemmikkien vanhenemista, sillä taloudessa asuu myös toinen vanhempi koira, 11-vuotias hollanninpeltopyykoira Tilly. Omistajansa mukaan Tilly ei vielä osoita minkäänlaisia vanhenemisen merkkejä.

– Suhtaudun vanhojen koirien sairastamiseen aiempaa suuremmalla vakavuudella. Lisäksi ravitsemuksen pitää vastata vanhan koiran tarpeita, sillä koira ei saa juuri lihoa tai laihtua. Tillyllä onkin luultavasti vielä useita virkeitä vuosia edessään, mutta Vallu alkaa olla oman rotunsa edustajaksi jo niin vanha, että sen leikkisyys ja pirteys jaksavat yllättää.

Aika päästää irti

Lemmikin omistamisen vaikein osa lienee eläimen elämän loppu ja lemmikistä luopuminen. Moni lemmikinomistaja toivoo, että eläin nukahtaisi viimeiseen uneensa omaan petiin ja ikään kuin nukkuisi pois. Eläinlääkäri Sanna Mäkisen mukaan kyse on kauniista toiveesta, joka ei läheskään aina toteudu. On hyvin tapauskohtaista, milloin viimeiset hetket lopulta ovat käsillä.

– Lopetus on aina vaikea päätös, johon sisältyy eettistä pohdintaa. Lemmikille ei saa tuottaa kipua tai kärsimystä, joten jos hoito ei tuota tulosta, on aika päästää irti. Eläin elää hetkessä ja jokaisen hetken täytyy olla hyvä, Mäkinen sanoo.

Joskus omistajan on vaikea hahmottaa millaisen olon esimerkiksi jatkuva hengenahdistus, keuhkoon kertyvä neste tai vakava sydänvika aiheuttaa lemmikille. Mäkisen mukaan suurin osa ihmisistä kuitenkin uskoo eläinlääkärin sanaan ja jopa toivoo, että eläinlääkäri päättäisi lemmikin lopetuspäivän.

– Eläinlääkärinä en kuitenkaan aina voi sanoa tarkkaa viimeistä päivämäärää. Omistaja tuntee viime kädessä lemmikkinsä parhaiten ja on siitä vastuussa loppuun saakka.

vanhuus lemmikki lemmikin lopettaminen eläinlääkäri kuolema

Kommentit

Luetuimmat julkaisut