Monta tapaa auttaa - Vapaaehtoistyö vie mennessään

  • Meiltä
  • Riikka Ala-Hulkko
SSESYllä hoidossa ollut Tomu sai uuden kodin yhdistyksen kautta. Hyvä kuva edesauttaa kodin löytymistä. Kuva: Jouko Torssonen

SEYn jäsenyhdistyksissä pitkin Suomea voi osallistua eläinsuojelutoimintaan hyödyntäen omaa osaamistaan. Jokaiselle löytyy tapa auttaa.

Käytännön eläinsuojelutyö voi olla monenlaista. Eläinsuojelutyöhön voi osallistua, vaikkei tietotaitoa eläinten hoidosta olisi paljoa tai saunan nurkasta ei löytyisi tilaa huonokuntoisille kissoille. Erilaisista keinoista toimia eläinten eteen kertovat Hanna Jäppinen, Jouko Torssonen ja Anne-Mari Pentti, jotka ovat osallistuneet jo vuosia eläinsuojelutoimintaan kukin omalla tavallaan.

Seinäjoen Seudun Eläinsuojeluyhdistys SSESY ry:stä riveistä löytyy nykyisin eläinten oma hovikuvaaja, Jouko Torssonen. Jouko käy kuvaamassa suurimman osan SSESY:n kotia etsivistä kissoista ja koirista. Valokuvat yhdistyksen eläimistä ovat päässeet myös myyntituotteisiin, kuten kortteihin ja kalentereihin, jo useampana vuonna.

Koko idea lähti alun perin siitä, että Jouko tarjosi apuaan SSESY:lle kissojen valokuvauksessa vauhdittaakseen kotien löytymistä.

– Eläimet ovat aina olleet minulle tärkeitä ja eläinsuojelutyö lähellä sydäntäni, Jouko kertoo.

– Alkuun tein SSESY:lle eläinten kuvauksia, ja vuonna 2012 minulle ilmoitettiin, että SSESY:n hallituksessa vapautuisi paikkoja, jos olisin kiinnostunut osallistumaan hallitukseen. Sillä tiellä olen edelleen, vaikka hallitukseen en enää kuulukaan.

Eläinsuojelutyö, kameran linssin läpi katsottunakin, on välillä rankkaa. Eläimet ovat Joukolle kuitenkin vahva motivaattori.

– Jokainen pelastettu, kovia kokenut koditon eläin, joka saa kodin rakastettuna perheenjäsenenä muistuttaa siitä, miksi tätä työtä teen ja miksi sitä kannattaa tehdä, monta kissaa omiin koteihinsa saatellut Jouko kertoo.

– Sen olen vuosien varrella huomannut, että useinkin eläinten kanssa toimiminen on paljon helpompaa kuin ihmisten.

Miten sinä voisit auttaa?

Eläinsuojeluyhdistyksissä on monenlaista piilotyötä, joka ei tule välttämättä mieleen, kun sitä omaa hommaansa etsii. Kannattaa siis miettiä omia vahvuuksiaan ja mitä itse voisi yhdistykselle antaa sen sijaan, että pohtisi minkälaisia vapaaehtoisia etsitään. Tällä tavalla Joukokin löysi tiensä aktiiviksi. Mitä paremmat valokuvat eläimestä on, sitä helpommin niistä myös kiinnostutaan kodittomien laajassa valikoimassa. Tämä on huomattu myös SSESY:llä.

– Kun kodittomalle eläimelle kodin antanut kertoo, että kiinnostui eläimestä nimenomaan kuvieni ansiosta, tulee tunne että olen tehnyt jotakin oikein, Jouko kertoo.

Jouko kannustaa eläinsuojelutoiminnasta kiinnostuneita osallistumaan työhön.

– Rohkeasti mukaan vain! Vaikka eläinsuojelutyö on välillä raskasta, se antaa enemmän kuin ottaa. Kaikki tarinat eivät pääty onnellisesti, vaikka niin kovasti toivoisikin. Kuitenkin yli 90 prosenttia tarinoista päättyy hyvin ja se on se paras palkinto.

Virkattuja kissapatalappuja.

Kotia etsii virkattu kissa

Pieni populaatio kissoja etsii jälleen kotia. Tällä kertaa niissä on jotain erilaista: kyseessä ovat virkatut kissapatalaput kaikenkirjavissa väreissä. Ja tietenkin kierrätyslangasta tehtyinä. Mikä sai neuloosin laajenemaan kissatehtailuun?

– Pidän eläinten lisäksi muun muassa kierrättämisestä ja käsitöiden tekemisestä. Jämälangoista virkkasin paljon patalappuja, ja vaikka annoin niitä kavereille, alkoi niitä kertyä yli menekin. Ehdotin, että jos Pesu järjestäisi joskus arpajaisia, voisin lahjoittaa patalappuja palkinnoiksi. Olin myös aiemmin lahjoittanut joitakin kissapatalappuja tapahtumissa myytäviksi, kertoo Hanna Jäppinen, Pirkanmaan Eläinsuojeluyhdistys PESU ry:n sijaiskoti ja aktiivi.

Kun huonokuntoiset sijaiskotikissat BOLDSere ja BOLDSona saapuivat Hannan luo hoitoon, löytyi myös tavoite. Kaksikon akuutit eläinlääkärikustannukset olivat 1 600 euroa. Molemmilla oli huono suu ja flunssan, väiveiden ja huonon yleisolemuksen lisäksi löytyi korva- ja virtsatietulehdusta. Vaikka PESU maksoi kustannukset, halusi Hanna sijaiskotina auttaa myös kustannusten kattamisessa.

Yksi virkattu kissa maksaa 4 euroa ja neljä kissaa saa omakseen 15 eurolla. Langat tulevat lahjoituksina, ja kissat ovat monenkirjavia. Tilaaja voi myös toivoa, millaisen kissan haluaisi.

Virkattuja patalappukissoja on nyt adoptoitu yhteensä 132 kappaletta. Omaan kotiin luovutukset ovat sujuneet rauhallisissa merkeissä: monet ovat kiitelleet mahdollisuutta osallistua tälläkin lailla konkreettisesti eläinsuojelutyöhön. Nyt patalappukissojen luovutusmaksut ovat kattaneet neljäsosan Seren ja Sonan eläinlääkärikustannuksista - yhteensä yli 530 euroa.

– Olen tehnyt monentyyppistä vapaaehtoistyötä reilut 20 vuotta ja se on ollut antoisaa. Monet ehkä odottavat, että "joku" tekee jotain. Välillä ei ymmärretä, että itse saa ja voi olla se "joku". PESU:lla kynnys osallistua on matala, apu menee sataprosenttisesti kohteeseen ja on monia tapoja olla aktiivinen. Parannusehdotuksia kuunnellaan ja vapaaehtoisia arvostetaan. Itse pääsee myös järjestämään niin halutessaan. Tärkeää on kuitenkin löytää itselle tärkeä, oikea kohde, oli se sitten mikä tahansa, Hanna summaa.

– Itse olen aina ollut kiinnostunut luonnon- ja eläinsuojelusta.

Monella tavalla mukana

– Eläimet ovat aina olleet elämäni kiintopiste, aivan pienestä lapsesta lähtien, kertoo Anne-Mari Pentti.

Anne-Mari vaikuttaa nykyään Anteron Ystävät ry:ssä, mutta on vuosien saatossa järjestänyt muun muassa ruoka- ja tarvikekeräyksiä useille eri eläinsuojeluyhdistyksille.

– Olen pikkuhiljaa tutustunut erilaisiin yhdistyksiin ja seurannut yhdistysten toimintaa muun muassa sosiaalisen median kautta. Tuttavapiiriini kuuluu paljon eläinrakkaita ihmisiä, ja koska olen pitänyt aina erilaisten asioiden ja tapahtumien järjestämisestä, olen sitä kautta lähtenyt organisoimaan ruoka- ja tavaralahjoituksia.

– Tiedän, että monia ihmisiä kiinnostaa auttaa, mutta varsinainen toiminta jää arjen kiireiden alle. Siten heidänkin on helppo osallistua, kun joku lupautuu tekemään varsinaisen työn, eli omalla kohdallani lahjoitusten kokoon keräämisen ja yhdistyksille toimittamisen.

Pienellä yhdistyksellä, jolla ei ole välttämättä edes omaa varastotilaa, lahjoitusten järjestäminen yhdistyksen käyttöön voi olla hankalaa ja sekavaa. Yksi ihminen voi kuitenkin pyörittää lahjoitusten vastaanottoa ja perille hoitamista helposti. Kun lahjoittamisesta tehdään helppoa, madaltuu myös muiden ihmisten kynnys lahjoittaa. Kymmenen ihmisen haastaminen tuttavapiiristä vaikkapa eläinlääkärikustannusten kattamiseen voi tuottaa jo yli sata euroa eläinsuojeluyhdistykselle tai kymmeniä kiloja ruokaa. Ihmiset tarvitsevat kuitenkin helpon tavan osallistua.

Nyt Anne-Mari ajautui uuden eläinsuojeluyhdistyksen, Anteron Ystävät ry:n hallitukseen sihteeriksi. Ongelmatonta vastuupestiin lähteminen ei ollut.

– Ajankäytön olen huomannut haastavaksi, sillä aluksi en osannut tarpeeksi rajata yhdistyksen viemää aikaa. Mutta kun asioita organisoi paremmin, on mahdollista saada aikaiseksi paljonkin pienessä ajassa.

Vapaaehtoiseen eläinsuojelutyöhön voi lähteä myös pienellä panostuksella, eikä kaikista tarvitse tulla hallituksen jäseniä, kuskeja tai sijaiskoteja.

– Kannattaa miettiä tarkkaan, mikä olisi se osa-alue, missä pystyisi parhaiten auttamaan: mitkä ovat vahvuutesi omassa elämässä ja miten niitä voisi hyödyntää eläinsuojelutoiminnassa? Tapoja auttaa on monia, eikä loukkuvahtina oleminen ole se, mitä kaikkien tulee pystyä tekemään. Pitää osata rajata ja sanoa ei silloin kun omat resurssit eivät riitä, Anne-Mari miettii.

Yksi asia voi kuitenkin johtaa toiseen ja vaikuttaa myös koko elämään. Anne-Mari esimerkiksi alkoi yhdistystoiminnan myötä toimia muutenkin eläin- ja luontoystävällisemmin muun muassa kulutusvalinnoissaan: panostamalla kasvissyöntiin, valitsemalla eläinkokeettoman kosmetiikan ja siivousaineet.

– Olen itse ylpeä panostuksestani eläinsuojelutyöhön ja kannan oman yhdistykseni pipoa päässäni hyvinkin mielelläni. Tämä on sitä työtä, josta minä saan voimaa ja tunnetta, että minun elämälläni on merkitystä. Jos haluaa muutosta, pitää toimia sen eteen ja siksi minä aion tulevaisuudessakin käyttää aikaani eläinten, erityisesti kissojen, hyvinvoinnin edistämiseen.

Nurmeli sai uuden kodin SSESYn kautta. Kuva: Jouko Torssonen

Haluaisitko auttaa?

Kiinnostuitko osallistumisesta eläinsuojelutyöhön? Ota yhteyttä lähimpään SEYn jäsenyhdistykseen ja kerro, miten haluaisit osallistua. Yhdistysten yhteystiedot löydät osoitteesta sey.fi/seytoimii/seyn-jasenyhdistykset

SEYn toimistolla Helsingissä kaivataan vapaaehtoisia muun muassa messutöihin ja postitukseen. Esimerkiksi kääntäjille ja toimittajille on myös usein tarvetta. Jos haluat tarjota apuasi, ole yhteydessä sey@sey.fi

Haluatko adoptoida kissapatalapun? Patalappuja voi kysellä Pirkanmaan Eläinsuojeluyhdistys PESU ry:ltä osoitteesta tuotteet@pesu.org

Kurkkaa Jouko Torssosen upeat eläinpotretit hänen Facebook-sivultaan Muulikuskin kissakuvat!

Tutustu myös Anteron Ystävät ry:n toimintaan. Toiminta starttasi 2016 ja yhdistyksen innoittajana ja maskottina toimii Antero-kissa, joka pelastettiin talven pakkasilta vuonna 2014. anterokissa.com

kissa kodinetsintä vapaaehtoistyö jäsenyhdistys ssesy

Kommentit