Valitse varusteet huolella

Hevosella voi ratsastaa kouluakin ilman kuolaimia, esimerkiksi kuvassa näkyvän kapsonin avulla. Hevosen nenäpii on vähemmän herkkää aluetta verrattuna suuhun. Kuva: Minna Tallberg

Käytettävät varusteet vaikuttavat paljon siihen, miten hevonen voi. Sopivien varusteiden valitseminen vaatii ymmärrystä hevosen tarpeista ja lajityypillisestä käytöksestä.

Kun hevosia käsitellään, ajetaan tai ratsastetaan, käytetään erilaisia varusteita suitsista satulaan. Varusteiden kuuluu olla mahdollisimman vähän painetta tai epämukavuutta aiheuttavia, niiden kuuluu sopia juuri sille hevosyksilölle, jolle ne laitetaan ja hevosta tulee kouluttaa reagoimaan niihin oikein.

Hevonen on eläin, joka lajityypillisesti välttää jumiin joutumista ja säikähtää helposti, jos se kokee olevansa kiinni jossain. Siksi sille pitää huolella opettaa riimun paineelle myötäämistä ennen kuin sitä yritetään taluttaa. Hevosta, jota ei ole opetettu myötäämään riimun paineelle niskasta eteenpäin ja molemmille sivuille, on hankala tai mahdoton saada talutettua onnistuneesti.

Talutuksessa on tärkeää pitää riimunaru löysällä aina, kun hevonen kulkee halutussa kohdassa. Jos naru on aina kireällä, ei hevosella ole varsinaista syytä pysyä ihmisen mukana. Talutuksessa voi käyttää esimerkiksi naruriimua, joka oikein käytettynä antaa hevoselle selkeämmät suunnat eri pyynnöille.

Naruriimua ei saa käyttää hevosen sitomiseen kiinni, vaan kiinnisitomiseen käytetään tavallista, leveää talliriimua. Käytännössä hevoselle pitää ensin monen sadan toiston kautta opettaa, millä se pääsee riimun paineesta eroon. Hevoselle tulee opettaa myös paikallaan seisomista ensin ilman, että se on kiinni. Näin sitä ei tarvitse sitoa kiinni niin usein ja jos tarvitsee, se osaa jo pysyä paikallaan ja riimunaru on vain varmistus.

Hevoset eivät tahallaan vedä taaksepäin ollessaan kiinni, vaan joko eivät ymmärrä olevansa kiinni sidottuja tai eivät osaa myödätä yllättävälle niskassa tuntuvalle paineelle. Hevosissa on yksilöllisiä eroja siinä, miten voimakkaasti ne reagoivat paineen tunteeseen. Osa hevosista reagoi suuresti ja ne voivat saada niin sanotun vetopaniikin harjoittelusta huolimatta.

Hevosille myydään myös riimunarun ja seinään väliin kiinnitettäviä välikappaleita, joiden tarkoitus on rikkoutua ennen kuin hevonen loukkaantuu.

Jos hevoselle jättää riimun tarhaan tai laitumelle, sen pitää olla tehty sellaisesta materiaalista, esimerkiksi nahasta, joka hajoaa jos hevonen saa vahingossa esimerkiksi takakavion riimun ja päänsä väliin.

Suitset

Kaikille hevosille tulee opettaa ohjasotteiden merkitys maasta käsin ennen kuin niillä ajetaan tai ratsastetaan. Näin varmistetaan, että hevonen ymmärtää ohjastajan tai ratsastajan pyyntöjä. Tärkeää on, että hevonen tuntee painetta päässään tai suussaan vain silloin, kun sitä pyydetään esimerkiksi kääntymään ja heti, kun se lähtee seuraamaan pyyntöä, paine kevenee tai poistuu kokonaan. Kun ratsastetaan tai ajetaan niin, että ohjissa on jatkuva kevyt tuntuma, hevonen yleensä tottuu siihen, mikäli ihminen myötää hevosen pään luontaisten liikkeiden tahdissa ja hevosella on sopivat varusteet.

Aidatulla alueella voi rennosti suhtautuvalla hevosella ratsastaa vaikka riimulla tai naruriimullakin. Nykyään on myynnissä myös monia muita kuolaimettomia vaihtoehtoja, kuten sidepullit, crossunderit ja kapsonit. Ne toimivat keskenään hieman eri tavalla ja on hevoskohtaista, mikä on sopivin vaihtoehto. Hevosen suu on herkempää aluetta kuin sen pään ulkopuoli, mutta kuolaimettomiakin suitsia käyttäessä ratsastajan pitää olla herkkä käsistään.

Jokaiselle hevoselle pitää sovitella suitset huolellisesti niin, etteivät ne purista mistään. Mitä enemmän hevonen tuntee painetta päässään, sitä huonommin se pystyy erottamaan varsinaiset avut ja reagoimaan niihin.

Leukaremmin tulee olla löysä: aikuisen ihmisen nyrkin kuuluu mahtua hyvin hevosen leukaperän ja leukaremmin väliin. Kun hevonen myötää niskastaan ja menee ns. ”kuolaimelle” eli sen pää asettuu rentona melkein kohtisuoraan maata kohden, etäisyys leuan ja niskan välillä kasvaa. Silloin vähänkään liian lyhyt leukaremmi kiristää ja voi itsessään vaikuttaa niin, ettei hevonen halua rentouttaa niskansa.

Kuolaimettomissa suitsissa on aina hevosen turvan ympärillä kulkeva osa, johon ohjat kiinnitetään. Tämä turpahihna ei koskaan saa olla niin kireä, että se painaa hevosen poskia sen hampaita vasten. Se voi saada hevosen poskiin haavoja, sillä hevosen poskihampaiden reunat ovat terävät. Kun kiinnität turpahihnan varmista, että hevosen nenäpiin ja turpahihnan väliin jää vähintään 3-4 senttimetriä tilaa.

Kuolaimet

Hevoset ovat olleet ihmisten ratsu- ja ajokäytössä pitkään ja varusteet ovat osittain yhtä vanhaa perua. Kuolaimia on käytetty jo tuhansia vuosia sitten, jolloin tietämys hevosen suun anatomiasta oli lapsenkengissä.

Kuolain voi olla metallia tai synteettistä materiaalia ja se asettuu hevosen suun hammaslomaan, jossa ei ole hampaita. Hevosen suu ei kuitenkaan ole tehty kuolainta varten. Jos haluaa käyttää kuolaimia, pitää varmistaa että ne sopivat juuri tälle hevoselle. Kuolain vie aina tilaa hevosen kieleltä ja siksi ohut kuolain on hevoselle miellyttävämpi kuin paksu. Kuolaimen käyttö ei ole aivan yhdentekevää hevosen hyvinvoinnin kannalta: kahdessa eri tutkimuksissa on todettu, että kuolaimia käyttävistä hevosista noin 80 prosentilla oli vaurioita suussaan.

Vanhastaan on ollut tapana sovittaa kuolain niin, että hevosen suupielessä on kaksi ryppyä. Tällöin kuitenkin hevonen tuntee koko ajan painetta niskassa ja suussa ja tämä voi vaikuttaa siihen, miten hyvin se pystyy havaitsemaan ohjasapuja. Hevosen kuolaimen korkeutta pitää säätää sen suun sisäpuolen mukaan eli kurkistaa hevosen suun sisälle ja tarkistaa, että kuolain asettuu tarkasti hammaslomaan.

Metallinen kuolain voi aiheuttaa kulumista hevosen hampaissa jos hevonen yrittää helpottaa oloaan nostamalla kuolainta poskihampaiden kohdalle. Ohjista ei saa koskaan vetää taaksepäin, sillä se aiheuttaa kipua. Kipu taas saa hevosen kiihtymään ja stressaantumaan, ja moni hevonen yrittää silloin juosta kipua pakoon.

Turpahihna kuolainsuitsissa

Turpahihnaa käytetään nykyään usein rutiininomaisesti osana kuolaimellisiakin suitsia. Vasta viime aikoina tutkijat ovat herättäneet keskustelua siitä, onko hevosen hyvinvoinnin mukaista rajoittaa sen suun aukaisemista.

Löysäkin turpahihna voi estää hevosta haukottelemasta. Liian kireä turpahihna taas estää hevosta nielemästä ja pureskelemasta ja vaikkei hevonen näkyvästi ilmentäisikään stressiä, tutkimuksessa todettiin pelkän turpahihnan kiinni laittamisen nostavan hevosen stressitasoa.

Kun turpahihna on sopivan löysä, hevonen pystyy avaamaan suutaan jonkin verran helpottaakseen oloaan, mikäli sen suussa tuntuu liian kovaa painetta. Tämä antaa ratsastajallekin tietoa siitä, miltä hevosesta tuntuu. Liian kireälle vedetty turpahihna taas nostaa hevosen stressitasoa, voi painaa hevosen poskien limakalvot kiinni teräviin hampaiden reunoihin ja saada hevosen puremaan poskeaan. Useimmilla hevosilla voi hyvin ratsastaa ilman turpahihnaa.

Satula

Satulan tarkoitus on paitsi auttaa ratsastajaa pysymään tasapainossa, ennen kaikkea jakaa ratsastajan painoa hevosen selässä laajemmalle alueelle kuin ilman satulaa. Painon jakamisessa paras on rungollinen satula eli sellainen, jonka sisällä on esimerkiksi puusta tai lasikuidusta tehty runko. Joustorunkoinen satula jakaa painoa vähemmän tehokkaasti, mutta voi muuten sopia paremmin joillekin hevosille. Rungottomat satulat eivät niinkään jaa ratsastajan painoa laajemmalle alueelle, mutta jos hevonen viihtyy sellaisen kanssa eikä sen selkä kipeydy, se voi olla sille hevosyksilölle paras vaihtoehto. Satula ei myöskään saa olla liian pitkä niin, että painoa tulee hevosen lannenikamille.

Satulan tulee sopia hevoselle niin hyvin, että se pysyisi hevosen selässä ilman satulavyötäkin. Satulan tulee antaa hevosen lavoille tilaa liikkeessä. Selkärangan tilan tulee olla niin leveä, ettei ratsastajan paino tule selkärangalle ja rungon tulee olla kaarevuudeltaan sopiva hevoselle. Jos satula on sopimaton, hevonen voi oireilla ilmeillään ja eleillään satuloidessa tai liikkumishaluttomuutena ratsastaessa.

Apuohjat

Hevostarvikeliikkeissä myydään erilaisia apuohjia, joiden tarkoituksena on auttaa ratsastajaa saamaan hevonen liikkumaan jollain tietyllä tavalla. Tutkimuksessa on todettu, että tavallinen martingaali voi tasata tuntuman epätasaisuuksia hevosen suussa silloin kun ratsastaja on vasta-alkaja.

Oli apuohja mikä tahansa, mieti aina ensin miten se vaikuttaa. Jos hevonen esimerkiksi liikkuessaan tuntee painetta suussaan, se voi kyllä oppia olemaan liikuttamatta päätään tai pitämään pään ja kaulan paikallaan, mutta samalla sen normaali liikkumistapa häiriintyy. Käynnissä ja laukassa hevosen pään ja kaulan tuleekin liikkua ja tuntuman pitää antaa sille mahdollisuus.

  • Käytä varusteita harkiten, tarpeeseen
  • Sovita varusteet huolellisesti hevoselle sopivaksi
  • Vältä turhaa painetta: mitä enemmän hevonen tuntee painetta varusteista, sitä huonommin se erottaa varsinaiset avut
hevonen eläinten viikko hyvinvointi varusteet suitset kuolaimet satula apuohjat

Kommentit

Luetuimmat julkaisut