Aasien asialla

João Rodrigues vieraili Meksikossa Equitarian Initiative -järjestön työpajassa. Työpajan teema oli työaasien, -muulien ja hevosten hyvinvointi. Kuva: João Rodriguesin arkisto

Eläinlääkäri João Brandão Rodrigues hoitaa aaseja ja kouluttaa niiden omistajia Portugalissa ja maailmalla.

Lissabonista ei tarvitse matkustaa kauas, kun vastaan tulee aaseja. Portugalin maaseudulla aaseja käytetään edelleen työeläiminä, mutta myös kulkuvälineinä. Muuttoliikkeen myötä maaseudulla asuu ennen kaikkea ikääntynyttä väkeä.

– Heillä on eläimiinsä läheinen suhde ja he hoitavat aaseja omalla tavallaan parhaiden kykyjensä mukaan, kertoo João Brandão Rodrigues.

Hän tuntee Portugalin aasit paremmin kuin kukaan muu. Rodrigues on väitöskirjansakin aaseista kirjoittanut eläinlääketieteen tohtori.

Aasit ovat sitkeitä työeläimiä, ja usein niiden kivut ja vaivat jäävät omistajilta huomaamatta. Rodriguesin väitöskirja käsitteli aasien hampaiden ja suun terveyttä. Hän tutki sitä varten kahdeksansataa aasia. 95 prosenttia omistajista ei ollut tietoisia eläintensä hammasvaivoista.

Kyseessä ei ole piittaamattomuus, Rodrigues alleviivaa, vaan tiedon puute. Omistajien kouluttaminen onkin tärkeä osa aasien hyvinvoinnin takaamista – ei ainoastaan Portugalissa, vaan missä tahansa päin maailmaa, missä aaseja käytetään työeläiminä.

Asennekasvatukselle on myös tilausta. Portugalissakin aasi, burro, tarkoittaa eläimen lisäksi hölmöä tai typerää henkilöä.

– Se osoittaa selvästi, miten aasien luonne on ymmärretty väärin, Rodrigues tulkitsee.

Koska aasit ja hevoset muistuttavat toisiaan, aaseja on tupattu vertaamaan hevosiin. Siitä on seurannut aasien väärinymmärryksiin perustuva maine. Kun aaseja ymmärretään, huomataan, että ne ovat hevosia rauhallisempia eläimiä, jotka reagoivat eri tavalla uusiin tilanteisiin tai vaaroihin.

Oivalluksesta seuraa aaseihin liittyvien uskomusten hälveneminen.

– Ne ovat älykkäitä ja lempeitä eläimiä, Rodrigues kuvailee. 

Aasitutkimus on uusi ala

Rodrigues ei tunne aaseja ainoastaan työnsä puolesta. Hänen kotitilallaan Pohjois-Portugalin Paredes de Courassa lähellä Espanjan rajaa asuu kolme tummaa ja pörröistä zamorano-leonesaasia. Rotu on peräisin Espanjasta ja Rodrigues työskenteli sen parissa väitöskirjaa tehdessään.

– Aasit ovat meillä, koska meistä on mukavaa pitää niitä, mutta lisäksi ne pitävät kasvillisuuden matalana. Se on sateisella Minhon seudulla hyödyllistä. Samalla aasit saavat nauttia vapaudesta ja päättää itse, milloin haluavat kulkea ulkona ja milloin hakeutua tallin suojaan.

32-vuotias Rodrigues asui Paredes da Courassa 18-vuotiaaksi. Pienessä maalaiskylässä elettiin lähellä eläimiä ja Rodrigues piti erityisesti hevosista. Minhon seudulla ei aaseja perinteisesti juuri ole, vaan niistä hän kiinnostui muutettuaan Trás-os-Montesin seudulle opiskelemaan. Eläinlääkäriksi valmistuttuaan hän päätti ryhtyä hoitamaan aaseja niin Koillis-Portugalissa kuin Espanjan Zamoran alueella, missä aasit ovat maaseudulla tärkeässä roolissa.

– Halusin jatkaa opiskelua ja tutkimusta, ja väitöskirjani keskeiseksi teemaksi nousivat luontevasti aasit. Ymmärsin, miten tärkeitä aasit ovat ja että niiden suhteen lähes kaikki tutkimus oli vielä tekemättä.

Miehen väitöskirjatutkimus käsittelee kahden uhanalaisen aasirodun, portugalilaisen mirandanaasin ja espanjalaisen zamorano-leonesaasin, suusairauksia.

Nykyisin Rodrigues opettaa Lissabonin Lusófona-yliopistossa eläinlääketiedettä. Mutta aaseja hän ei ole hylännyt, vaan työskentelee eläinlääkärinä aasien, hevosten ja muulien parissa. Hän myös työskentelee sen eteen, että aaseja jatkossakin käytettäisiin työvoimana.

Rodrigues (vas.) oli mukana vetämässä Bragançan yliopiston kurssia, jonka teemana oli metsien ja maaseudun kestävä hoito sekä vetoeläinten moderni käyttö. Kuva: João Rodriguesin arkisto


Vetoeläinten työ kunniaan

Rodriguesin ja hänen kollegoidensa APTRAN-yhdistys (Associação Portuguesa de Tracção Animal) pyrkii siihen, että aaseja ja muita eläimiä käytetään vetoeläiminä myös jatkossa. Toisaalta kyseessä on vanhan perinteen elvyttäminen, toisaalta tiedon jakaminen.

– Yhdistyksen tavoite on osoittaa, että vetoeläinten käyttö on nykyaikaista, taloudellista ja ympäristöystävällistä. Se on myös kulttuurillisesti erittäin kiinnostavaa. Vetoeläinten ajatellaan aivan turhaan kuuluvan menneisyyteen ja kielivän maan tai seudun köyhyydestä, Rodrigues sanoo.

Vetoeläimistä ja niiden työstä on innostuttu viime aikoina maailman moderneimmissa maissa, kuten Saksassa, Ranskassa, Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Toiminnan lähtökohtana on eläinten ja niiden kykyjen kunnioitus. Eläinten hyvinvoinnista huolehditaan esimerkiksi laskemalla huolellisesti kullekin eläimelle sopiva kuorman paino suhteessa työpäivän pituuteen.

– Vetoeläinten käyttöä ei haluta rajata vain maaseudulle, vaan niillä voi olla rooli myös kaupungeissa, Rodrigues kuvailee.

Hän kertoo, että Pohjois-Ranskassa Trouville Sur Merin kunnassa suurikokoista ja pitkäkarvaista poitounaasia käytetään puistojen kunnossapitoon liittyvissä töissä. Poitounaaseja oli 1970-luvun lopulla jäljellä enää neljä yksilöä, mutta nyt niitä on nelisensataa. Portugalin paikalliselle mirandanaasille ei ole enää käyttöä kuten ennen. Ne ovat nyt uhanalaisia. Mirandan alueella näitä lempeäluonteisia aaseja on käytetty kautta aikain ja ne olivat ennen hyvin suosittuja. Tummanruskeat, pitkäkarvaiset aasit pärjäävät hyvin seudun olosuhteissa.

– Aasit sinänsä eivät kuitenkaan ole uhattuna, sillä maailmassa on 42–52 miljoonaa aasia, Rodrigues muistuttaa.

Luku vaihtelee lähteiden mukaan. Rodriguesin mielestä mirandanaasin pelastaminen on kuitenkin tärkeää, sillä se on osa seudun kulttuuria ja myös Portugalin geneettistä pääomaa.

Vetoeläinten käyttöä edistetään erilaisin koulutustilaisuuksin Portugalissa ja muualla Euroopassa. Viimeisin kurssi käsitteli metsien ja maaseudun kestävää hoitoa.

Aasiretkiä, aasinmaitoa ja aasiterapiaa

Portugalissa voi muutenkin aistia uutta kiinnostusta aaseja kohtaan. Nuoret, joilla ei ole aiemmin aaseja ollut, hankkivat niitä nyt. He eivät käytä aaseja yleensä työeläiminä, vaan pitävät niitä lemmikkeinä.

– Heillä ei välttämättä ole lainkaan kokemusta aasien hoidosta, mutta he etsivät tietoa ja opettelevat huolehtimaan eläimistään, João Rodrigues sanoo.

Kun aasien perinteiset työtehtävät ovat huvenneet, uusia on tullut tilalle. Portugalissa on aasitiloja, jotka keskittyvät aasiretkeilyyn. Joillakin tiloilla on ainoastaan uhanalaisia mirandanaaseja. Retket kestävät tunnista useaan, joskus päiviäkin. Matka luonnon helmassa taittuu hitaasti ja rauhallisesti. Aasien selkään lastataan kevyitä kantamuksia ja ihmiset kävelevät aasien rinnalla. Lapset saattavat tosin päästä aasin selkäänkin.

– Jos ajattelemme zamorano-leones- tai mirandanaasia, jonka paino voi olla jopa 400 kiloa, ei normaalikokoisen ihmisen kantaminen ole sille ongelma. Mutta tilanne ei ole sama, jos kyseessä on 150-200 kiloa painava eläin.

Myös aasinmaitoa on alettu käyttää uudelleen. Siitä tehdään esimerkiksi saippuaa ja muita ihonhoitotuotteita.

Aasien hitaat liikkeet ja rauhallinen luonne ovat taustalla myös niiden terapiakäytössä. Belgiassa 1970-luvulla kehitetty aasiterapia voi lasten kohdalla olla aasilla ratsastamista tai niiden selässä makaamista. Myös pelkällä eläinten läheisyydessä olemisella on positiivisia vaikutuksia. Kooltaan hevosia pienemmät aasit eivät pelota lapsia ja ne suhtautuvat ihmisiin lempeästi ja vuorovaikutteisesti.

– Aasien väheneminen liittyy voimakkaasti siihen, että niille ei enää ole käyttöä kuten ennen. Suojelemisessa on tärkeää, että aaseille löytyy uusiakin tehtäviä.

Rodrigues pitää uusien toimintatapojen löytymistä ja kehittelyä hyvänä asiana, kunhan eläinten hyvinvointi on toiminnassa etusijalla.

Omistajien kouluttaminen on avain aasien hyvinvointiin

Aasit ovat vieneet Rodriguesin myös maailmalle. Hän on työskennellyt kahden aasien suojelujärjestön, The Donkey Sanctuaryn ja Equitaire Initiativen, kanssa. Rodrigues on ollut mukana useissa aasien ja hevosten hyvinvointia edistävissä hankkeissa ja päätynyt niiden myötä esimerkiksi Marokkoon, Intiaan, Brasiliaan ja Meksikoon.

– Se on tapa auttaa työeläimiä, mutta myös ihmisiä joiden päivittäinen toimeentulo riippuu heidän eläimistään, Rodrigues sanoo.

Turistienkin tuntemassa Fesin kaupungissa Marokossa aaseja käytetään työeläiminä medinassa, vanhassa kaupungissa.

– Tässä Marokon osassa kuolaimina käytetään perinteisesti leuan ympäri pujotettavaa metallirengasta, joka voi aiheuttaa hyvin vakavia vaurioita suun pehmeisiin kudoksiin, kuten kieleen.

American Fondouk -järjestön hankkeessa omistajat saavat vaihtaa perinteiset kuolaimet tavallisiin kuolaimiin. Ne eivät vahingoita eläintä, mutta joita käyttämällä eläintä pystytään ohjailemaan aivan yhtä hyvin.

– Hanke on selvä esimerkki siitä, miten omistajien kouluttaminen suoran toiminnan kautta edistää eläinten hyvinvointia.

Fesin medinassa omistajat voivat myös viedä työeläimensä ilmaiseksi päivittäin paikalla olevalle eläinlääkärille.

 

Aasiensuojelu lähtee ihmisten kouluttamisesta

Aasit ovat suosittuja työeläimiä etenkin köyhillä seuduilla. Ne ovat hevosia edullisempia ostaa ja niiden ylläpito on halvempaa. Aaseja pidetään usein seuduilla, joilla eläinlääkäreitä on vähän, jos lainkaan.

Sitkeät aasit pärjäävät vähällä ja juuri siksi ne kärsivät. Niiden ravinnon ja veden tarvetta aliarvioidaan. Kun aasi kieltäytyy tekemästä töitä, sen kärsimykset ovat jo melkoisia. Kun aasi voi hyvin, se on väsymätön työtoveri. Aasien hylkääminen on myös osa ongelmaa. Kun olot kohenevat ja maataloustöitä tehdään enenevissä määrin koneiden avulla, tarpeettomaksi jääneet aasit jätetään usein oman onnensa nojaan. Omistajien kouluttaminen on tärkein tie aasien olojen parantamiseen.

Aasien hyvinvoinnin eteen työskentelee esimerkiksi brittiläinen, vuonna 1969 perustettu ja nykyisin maailman suurin aaseja suojeleva The Donkey Sanctuary -järjestö. Ympäri maailmaa työskentelevä järjestö pyrkii huolehtimaan hylätyistä aaseista, jakamaan tietoa eläinten hyvinvoinnista ja tarjoamaan eläinlääkäripalveluita.

Etiopiassa The Donkey Sanctuary on tekemisissä lähes 400 000 aasin ja muulin kanssa. Järjestö työskentelee myös esimerkiksi Egyptissä, Intiassa, Meksikossa ja Portugalissa. Monissa maissa aasit työskentelevät pitkiä aikoja ilman vettä ja ravintoa. Niiden selkää ei ole riittävästi suojattu ja niiden valjaat ovat puutteelliset tai istuvat huonosti, joten aaseilla on usein avohaavoja. Aaseja hoputetaan usein niitä lyömällä.

Omistajille kerrotaan aasien ravitsemuksesta ja heitä opetetaan valjastamaan ja lastaamaan eläin niin, että työstä ei seuraa haavoja eikä kipuja. Eläimille tarjotaan myös eläinlääkärin hoitoa. Aasit ovat monissa perheissä toimeentulon ehto, joten eläinten auttaminen on myös työskentelyä ihmisten ja yhteisöjen hyvinvoinnin eteen. Järjestön työtä voi tukea lahjoituksin, tai esimerkiksi adoptoimalla aasin.

Hevosiin, aaseihin ja muuleihin erikoistuneet eläinlääkärit perustivat vuonna 2010 Equitarian Initiative -järjestön. Järjestö kouluttaa vapaaehtoisia eläinlääkäreitä, jotka työskentelevät eri puolilla maailmaa. Heidän roolinsa on sekä hoitaa eläimiä että kouluttaa niiden omistajia, jotta eläinten ruokavalio, hyvinvointi ja sitä kautta tuottavuus kohenisivat ympäristöystävällisellä tavalla. Equitarian Initiative -järjestö pyrkii jakamaan suurelle yleisölle tietoa hevosten, aasien ja muulien merkityksestä yhteisöille.

Länsimaissakin omistajat tarvitsevat koulutusta. Niissä aaseja syötetään kuten hevosia, vaikka ne tarvitsisivat esimerkiksi enemmän kuitua. Aaseja myös syötetään liikaa. Ylipaino aiheuttaa aaseille kivuliaita kaviovaivoja ja voi olla niille kohtaloksi.

Suomessa aasiasiaa edistää Suomen aasiyhdistys 

aasi muuli donkey sanctuary suomen aasiyhdistys

Kommentit

Luetuimmat julkaisut