Palmuöljy on sademetsien tuho

300 jalkapallokentän kokoista aluetta sademetsää tuhoutuu joka tunti palmuöljyviljelysten takia. Kuva: KYTan/shutterstock.com

Orankeja, biodieseliä, banderolleja. Palmuöljyn ympärillä on kuohunut jo pitkään, mutta mistä se johtuu? 

Palmuöljystä on viime vuosina puhuttu paljon. Palmuöljyn vastainen protestointi orankipukuisine aktivisteineen on tuttu näky pääkaupunkiseudulla. Palmuöljykriitikot puhuvat ympäristötuhoista, ihmisoikeusloukkauksista ja ilmastopäästöistä.

Vielä parikymmentä vuotta sitten palmuöljy oli tavalliselle kuluttajalle lähinnä eksoottinen ainesosa pikanuudelipaketin kyljessä. Palmuöljy on sen jälkeen pikkuhiljaa hiipinyt niin lautasellemme kuin arkisiin käyttötavaroihimme. Palmuöljyä löytyy muun muassa margariinista, kekseistä, muroista, pakastevalmisruoista, jäätelöstä, pesuaineista, huulipunasta ja kynttilöistä – ja polttoaineista. Siitä on tullut maailman käytetyin kasviöljy ja sitä käytetään arviolta puolessa kaikista kaupan päivittäistavaroista.

– Palmuöljyn suosio johtuu sen monipuolisuudesta. Se sopii niin ravinnoksi, kosmetiikkaan ja pesuaineisiin kuin polttoaineeksikin. Palmuöljyä halutaan käyttää viljelykasvina, koska se on niin tuottoisaa muihin öljykasveihin verrattuna. Esimerkiksi soijaa viljeltäessä tarvitaan yhdeksänkertainen maa-ala korvaavan kasviöljyn tuoton saamiseksi, kertoo WWF:n kansainvälisen kehityksen asiantuntija Aleksi Heiskanen.

Tutkimusten mukaan palmuöljyn kulutus voi olla jopa yhdeksänkertaistunut vuodesta 1980. Eniten sitä käytetään elintarviketeollisuudessa, jossa käyttö on jatkuvassa kasvussa. Esimerkiksi pikanuudelien esipaistamiseen käytetään WWF:n mukaan maailmanlaajuisesti 1,7 miljoonaa tonnia palmuöljyä vuosittain.

– Palmuöljyä kuluu erityisesti Aasian maissa, joissa talous kasvaa ja väestö lisääntyy. Perinteisesti sitä on käytetty ja käytetään edelleen paistoöljynä. Meillä sitä käytetään tyypillisesti valmisruoissa, joiden kulutus kasvaa myös Aasiassa väestön keskiluokkaistuessa. Länsimaissa palmuöljyä käytetään niin monissa tuotteissa ja elintarvikkeissa, että sitä on miltei mahdotonta välttää.

Äärimmäisen uhanalaisen orangin pelätään kuolevan sukupuuttoon jopa kymmenen vuoden kuluessa. Kuva: Noraziah Zalia Poimin

Borneon oranssien miesten hätä

Palmuöljystä puhuttaessa ovat oranginpoikasen vetoavansurulliset kasvot monelle ensimmäinen mieleen tuleva kuva. Kädelliset ovat inhimillisyydessään koskettavia, ja monet järjestöt käyttävätkin tätä kuvastoa menestyksellä kampanjoissaan.

– Oranki on tietysti ikonisin kärsijä, kun puhutaan palmuöljystä. Muita massiivisen öljypalmunviljelyn uhreja ovat sumatransarvikuono, sumatrantiikeri, malaijinkarhu sekä Sumatran ja Borneon norsut. Isot nisäkkäät vetoavat ihmisiin, mutta on muistettava, että kärsimystä aiheutuu myös huomattavalle määrälle muita, pienempiä eläimiä, muistuttaa WWF:n Heiskanen.

Borneon- ja sumatranorangit on luokiteltu äärimmäisen uhanalaisiksi. Villejä borneonorankeja on jäljellä noin 54 000 yksilöä ja sumatranorankeja noin 6 600 yksilöä. Elinalueiden pirstoutuminen on suurin syy orankien vähenemiseen. Kun metsää ja suoalueita katoaa, tulee ihmisten toiminta yhä lähemmäksi eläimiä, ja samalla muut haitat lisääntyvät.

– Ihmisten ja eläinten väliset konfliktit lisääntyvät, kun välimatka pienenee. Esimerkiksi nälkäiset orangit, joiden luontaiset ravinnonlähteet on hävitetty, tulevat ruoan perässä plantaasialueille, minkä seurauksena ne ammutaan tuholaisina. Ammutun emon poikaset pyydystetään ja myydään hyvästä hinnasta lemmikeiksi. Myös salametsästys lisääntyy. Aasian lääkemarkkinoilla on edelleen kova kysyntä sarvikuonon sarvista ja muista eläinten osista.

Yksi aikamme vakavimmista ympäristöuhkista

Maataloustuotannon ja erityisesti lihantuotannon ympäristövaikutukset ovat jo yleisesti tiedossa. Miksi siis tuottoisa, kasviperäinen elintarvike on muutenkin niin huonossa huudossa?

– Öljypalmussa ei sinänsä ole mitään vikaa, vaan se on erinomainen viljelyskasvi monikäyttöisyydessään ja satoisuudessaan. Ongelmana on, miten sitä viljellään. Viljelysmaata on vallattu ilman minkäänlaista kontrollia. Öljypalmuplantaasien tieltä on raivattu sademetsiä ja muita herkkiä ympäristöjä, mikä aiheuttaa metsäkatoa ja eläinten elinalueiden pirstaloitumista. Soiden kuivattaminen plantaasien tieltä taas vapauttaa ilmakehään suuria määriä hiilidioksidia, mikä kiihdyttää ilmastonmuutosta entisestään, sanoo WWF:n Heiskanen.

Yli 80 prosenttia palmuöljystä tuotetaan Indonesiassa ja Malesiassa, mutta tuotanto laajenee myös muilla trooppisilla sademetsäalueilla keskisessä Afrikassa ja Etelä-Amerikassa.

Vielä 1950-luvulla Borneon pinta-alasta oli 90 prosenttia sademetsää. Vuonna 2015 metsän osuus oli enää 40 prosenttia. Indonesian ja Malesian sademetsät katoavat 20 vuodessa, jos tahti jatkuu samana. Kolme neljäsosaa hävitetystä sademetsästä istutetaan öljypalmuplantaaseiksi. Osa paikallisväestöstä on menettänyt kotinsa plantaasien vallattua alaa.

Kun sademetsää raivataan palmuöljyplantaaseiksi, tuhotaan samalla iso määrä eläinkuntaa. Kuva: KYTan/shutterstock.com

Elämäntehtävänä orangit

Toimittaja ja kirjailija Johanna Elomaa oli vuosia sitten Borneossa lomamatkalla. Loma oli lyhyt, mutta se muutti jotakin ajattelussa.

– Pari vuotta myöhemmin otin töistä vuorotteluvapaata ja lähdin toteuttamaan unelmia. Yksi niistä oli tehdä töitä orankien parissa. Olin kolme kuukautta töissä Borneossa orankien kuntoutuskeskuksessa ja rakastuin noihin ihmeellisiin ja herkkiin eläimiin lopullisesti, kertoo Elomaa.

Orankeja tuli koko ajan lisää. Elomaalla heräsi ihmetys, miksi niin monet orangit päätyvät kuntoutuskeskukseen. Vastaus oli selvä: suurin oransseja metsän miehiä väijyvä uhka on palmuöljyn viljely ja orankien asuinalueiden katoaminen plantaasien tieltä.

– Kun sademetsää raivataan palmuöljyplantaaseiksi, tuhotaan samalla järjetön määrä eläinkuntaa. Viljelijöiden raivatessa sademetsää maan tasalle tapetaan samalla eläimiä ja hävitetään niiden koteja. Erityisesti isot orangit pyritään eliminoimaan, koska he voivat olla ihmisille vaarallisia. Jos orangit ehtivät paeta muualle hävityksen alta, he todennäköisesti palaavat vanhoille kotikonnuilleen ruoanhakuun, jolloin heidät tapetaan tuholaisina.

Kun aikuisia orankeja tapetaan, jää metsiin orpoja, avuttomia oranginpoikasia. Poikaset jäävät harhailemaan tuhoalueille kodittomina ja niitä pelastetaan kuntoutuskeskuksiin.

– Kuulin muun muassa poikasesta, joka oli kulkenut emonsa mukana lajille tyypillisesti tarrautuneena emon turkkiin. Viljelijät tappoivat emon, mutta poikanen ei suostunut irrottamaan otettaan kuolleesta äidistään. Niinpä viljelijät hakkasivat poikasen käden irti kirveellä. Silvottu poikanen jäi haahuilemaan plantaasin reunoille, josta hänet pelastettiin kuntoutuskeskukseen. Nyt hän kiipeilee sujuvasti puussa kolmella raajallaan.

Oranginpoikasilla on kysyntää lemmikkimarkkinoilla. Paikalliset ihmiset ovat pitäneet orankeja lemmikkinä jo pitkään, mutta kysyntää on Elomaan mukaan myös itäisessä Aasiassa, jossa kädellinen lemmikkinä on usein statussymboli.

– Oranginpoikasia voi tilata postitse. Niitä lähetetään pienissä postipaketeissa Kiinaan, Taiwaniin ja Koreaan. Kaikki eivät selviä matkasta hengissä.

Kuollutkin oranki käy kauppatavarasta. Orangin kallolla ja muilla osilla on roolinsa kiinalaisessa lääketieteessä, mikä sekin puolestaan kannustaa salametsästykseen. Orangin luista saatavalla jauheella uskotaan olevan miehistä potenssia kohottava vaikutus.

Borneolla on seitsemän kuntoutuskeskusta, joissa asuu yhteensä noin 1 500 orankia. Luonnossa orankeja on enemmän, mutta orankilajeista kaksi on äärimmäisen uhanalaisia. Kuva: Don Dozsa-Farkas

Tuhoisa ihminen

Ihmisen julmuus voi saada uskomattomia muotoja. Elomaa kertoo, kuinka hänen orankeja auttava aktivistituttunsa oli taannoin mukana ratsiassa, jossa karvattomaksi ajeltuja, käsiraudoilla seinään kahlehdittuja orankinaaraita vapautettiin bordellista, ja kuinka naaraita salametsästetään edelleen ja myydään bordelleihin eri puolille maailmaa.

Toisaalta orangit ja niiden hätä ovat esillä paljon. Ne saavat ihmiset tarttumaan toimeen. Miksi juuri orankien kärsimys koskettaa niin monia?

– Orangit ovat kovin lähellä ihmistä. Poikaset ovat ulkonäöltään lähellä ihmislasta ja heistä jokainen on omanlaisensa persoona. Orangit ovat älykkäitä ja herkkiä eläimiä ja heidän silmissään asuu viisaus. Surullisinta on se, että he ovat niin lähellä meitä ja silti tuhoamme heidät, Elomaa kertoo.

Myös luonnon kohtaama tuho riipaisee syvältä. Borneolla ollessaan Elomaa pääsi matkustamaan lentäen eri puolille saarta ja näki tuhon laajuuden.

– Primäärisademetsää on jäljellä vain vähän. Suurin osa saaresta on joko maan tasalla, öljypalmuplantaaseina tai sitten kivihiililouhoksena, joka on vihoviimeinen tapa riistää maata sen jälkeen, kun siinä ei enää kasva mikään.

Elomaa huomauttaa, että sademetsien tuho vaikuttaa koko maapallon ekosysteemiin.

– Jos alueelta, jota sanotaan maapallon keuhkoiksi, katoaa 80 prosenttia metsäalasta, se vaikuttaa ilmastonmuutokseen ja siihen, miltä koko tulevaisuutemme näyttää. Tämä on yksi ihmiskunnan suurimmista kysymyksistä. Jos tuho jatkuu tätä vauhtia, olemme pian tilanteessa, että meillä ei enää ole sademetsiä ja lukemattomat eläinlajit ovat kuolleet sukupuuttoon. Mitä vastaamme lapsillemme ja lapsenlapsillemme, kun he kysyvät, miten annoimme sen tapahtua?

Elomaan näkökulmasta keskeinen ongelma on Indonesian viranomaisten korruptoituneisuus ja paikallisten viljelijöiden niukat mahdollisuudet valita elinkeinoaan.

– Metsiä myös suojellaan, mutta suojeltuja alueita raivataan jatkuvasti, ja hallitus sulkee silmänsä. Palmuöljy on paikallisille tabu. Siitä ei haluta puhua ja sitä kaunistellaan, koska kyseessä on niin merkittävä elinkeino. Lisäksi paikallisten tietämys ilmastonmuutoksesta on hyvin vähäistä, Elomaa kertoo.

Metsätuhojen merkitys ei selvästi ole valjennut muullekaan maailmalle sitkeästä tiedotustyöstä huolimatta.

– Tarvitaan suuri määrä sitoutuneita ihmisiä ja tiedon levittämistä. Viime kesänä perustamani yhdistys Fans for Nature Finland, jonka tavoitteena on luonnonvaraisten villieläinten säilyminen Indonesiassa, on minun tapani auttaa. Indonesian hallituksen on herättävä siihen, että kaikki ei ole rahalla ostettavissa.

Orankien DNA on noin 97-prosenttisesti sama kuin ihmisillä. Joidenkin tutkimustan mukaan oranki on kahdeksasta suuresta ihmisapinasta ihmisen jälkeen älykkäin. Se pystyy oppimaan muun muassa viittomakieltä. Kuva: Pramudya Harzani

Vähemmän ja vastuullista

Aiheesta aikaisemmin tietämätön hätääntynee viimeistään tässä vaiheessa. Miksei asialle ole jo tehty jotain? Paljon on kuitenkin tehtävissä, eikä kuluttajien joukkovoimaa kannata väheksyä.

Greenpeace Suomi on kampanjoinut palmuöljyongelmista jo pitkään ja pitää lähiruokaperiaatetta viisaana ratkaisuna ravintoöljyjenkin kohdalla.

– Kuluttajien olisi tärkeää pyrkiä käyttämään elintarvikkeena kotimaassa tuotettuja rasvoja, esimerkiksi rypsi- ja rapsiöljyä. Helppoa se ei ikävä kyllä ole, sillä palmuöljy on niin suosittua elintarvikkeissa. Kannattaa myös olla yhteydessä suuriin ruoantuottajiin ja ilmaista huolensa palmuöljyn aiheuttamista haitoista, kehottaa viestintäpäällikkö Juha Aromaa.

Aromaa muistuttaa, että polttoaineostoissa on valitettavasti käytännössä mahdotonta tietää, mitä raaka-aineita biopolttoaineosuudessa on käytetty.

– Polttoaineiden kysyntä pitäisikin saada mahdollisimman pieneksi. Siksi suosittelen joukkoliikennettä tai lihasvoimaa, jos se vain suinkin on mahdollista.

WWF ei näe palmuöljystä kokonaan luopumista ratkaisuna, vaan sitä tulee tuottaa kestävästi.

– Siirtyminen muihin kasviöljyihin ei ole hyvä ratkaisu, sillä niiden tuottaminen vaatii vielä paljon enemmän metsäalaa. Tavoitteenamme on, että palmuöljyä tuotettaisiin vain vastuullisesti – ei luonnonmetsiä tuhoten, vaan jättömailla ja vanhoilla maatalousalueilla. Markkinoilla on jo sertifioitua palmuöljyä, ja kuluttajien pitäisikin vaatia, että palmuöljyn alkuperä on näkyvillä kaikissa tuotteissa ja öljy on uskottavasti sertifoitua, kehottaa WWF:n Heiskanen.

Myös Johanna Elomaa vetoaa meihin tavallisiin kansalaisiin.

– Kaikki lähtee yhden pienen ihmisen teoista. Kiinnitä huomiota jokapäiväisiin valintoihisi eritysesti valmisruoka- ja kosmetiikkaostoksilla. Boikotoi suuria palmuöljyä käyttäviä yrityksiä. Kannusta ihmisiä ja yrityksiä palmuöljyboikottiin. Käytä vain sertifioitua palmuöljyä.

Elomaa ei kaikesta huolimatta suostu uskomaan, että olisimme syöksykierteessä kohti tuhoa.

– Koko ajan tapahtuu läpimurtoja. Kun juttelen parikymppisten kanssa, melkein kaikki ovat tietoisia palmuöljystä ja sen ongelmista. Uusi sukupolvi on vanhoja valveutuneempi.

Mitä kuuluu orankiaktivisteille?

Vielä muutama vuosi sitten orankipukuiset Greenpeacen kampanja-aktiivit banderolleineen olivat tuttu näky pääkaupunkiseudulla. Palmuöljy onkin sen vuoksi todennäköisesti tunnetumpaa biodieselin ainesosana kuin elintarvikkeissa, ainakin Suomessa. Mikä on Nestettä kritisoineen kampanjan tilanne nyt?

– Neste on ollut maailman suurimpia palmuöljyn käyttäjiä. Kampanjointimme oli vielä pari vuotta sitten voimakasta, mutta pahin on nyt ohi, kun Neste vähensi raakapalmuöljyn käyttöä selvästi. Palmuöljyntuotannon sivuvirrat ovat toki edelleen kytköksissä biodieselin tuotantoon, eli parannettavaa Nesteellä on edelleen, kertoo Greenpeacen Aromaa.

Kampanjointi on siis tuottanut tulosta. Greenpeacesta kerrotaan, että he seuraavat tilannetta tarkkaan, ja uusin toimenpiteisiin ryhdytään, mikäli tarvetta ilmenee. Edistysaskeleita tapahtuu koko ajan.

luonnonsuojelu luonnonvaraiset eläimet

Kommentit

Luetuimmat julkaisut